Anna meille meidän jokapäiväinen Facebookimme

Katri Lietsala // FMJussi Nousiainen hersytteli blogissaan hyvän listan, mitä kaikkea Facebook on saanut aikaan -  tai me käyttäjät Facebookissa. Kärsitkö esimerkiksi etäisriippuvuudesta tai hymiöangstista?

Etäisriippuvainen etsii jatkuvaa hyväksyntää tai seuraa muita pakonomaisesti. Hymiöillä kevennetään totuutta, jonka kaikki todennäköisesti kuitenkin arvaavat.

- Koska ”kavereille” ei voi kertoa kuinka paljon oikeasti vituttaa ja ahdistaa, on viestiä kevennettävä huumorilla tai ainakin turvallisella ironialla. Siis mä en kestä tätä elämää ☺ - Jussi Nousiainen, Uudissanoja facebookista 25.11.2009

Facebookissa on helppo peukuttaa tai kommentoida muiden viestejä. Nousiaisen mukaan siitä aiheutuu etenkin julkimoille virtuaalihännystelyä.

- ”Sä oot upea ihminen, mä arvostan tosi paljon kun sä juot nyt kahvia”. Uudissanoja facebookista 25.11.2009

Epäilen, että suurin osa tosin on hyväntahtoista komppausta, vaikka etenkin Facebookin peukutusten yhteydessä ei aina tiedä, mitä oikeastaan peukutettiin. Facebook on tässä asiassa verkkopalveluiden Brasilia.

Jos joku kertoo Facebookissa olevansa tuskissaan, mutta menossa hammaslääkäriin, ilkimys saattaisi vetää peukut tuskalle. Parempi kaveri selventää kommentissa peukuttaneensa, että toinen on menossa hammaslääkäriin. "En siis tarkoittanut peukuttaa sitä tuskaa. Onpas hassua." Tuollaisesta äärivarovaisuudesta, ettei vain kukaan ymmärrä väärin tai loukkaannu, voisi saada yhden tyypin lisää sanastoon.

Jotkut ihmiset innostuvat päivittämään tilaansa Facebookissa useasti kertoen elämänsä hetkistä taukoamatta. Nousiainen nimittää ilmiötä statusripuliksi, joka voi olla kroonista tai satunnainen sairaus.

- Et voi välttyä tiedolta että nyt on ostettu pora, lapselta tuli kakka tai on vaan jotenkin kiva olo. Uudissanoja facebookista 25.11.2009

Ripulointi Facebookissa perustuu käyttäjän perusluonteeseen: status-Ihaat pilkkivät huomiota, jotta tietäisivät, että joku välittää heistäkin. Wannabe-hyviksillä ja tietysti ihan oikeillakin aktivisteilla voi havaita aateripulia. He tukevat ja haluavat sinunkin tukevan.

Lisäisin wannabe-hyviksen lisäksi ruinarit sanastoon. He käyttävät aikansa Facebook-peliin, jossa menestytään kaverien avulla. Sinun pitää adoptoida lehmä, jotta hänelle tulee pisteitä. Liittyä mafiosoksi, jotta hän pärjää tai lisätä sovellus, jotta hän saa pokeriin pelimerkkejä. Kyse ei ole peliseurasta niinkään.

Parhaimmat Facebookin käyttäjät ovat nykypäivän löytöretkeilijöitä, jotka jakavat helmensä heidän hiirtensä jälkiä seuraaville. Nämä ihmiset ovat verkoston aarteita ja kuuluvat sanastoon esimerkkinä Facebookin erityisen myönteisistä puolista.

Ehkä uudissanana voisi mainita myös tökkimisen, vaikka se on Facebook-mittakaavassa vakiintunut sana? Se suomennettiin hetkeksi moikkailuksi, mutta palasi tökkäykseen (engl. pokes) varsin nopeasti. Ilmiö on outo, kunnes joku ensimmäisen kerran tökkää. Ensimmäisen tökkäyksen saaminen tuntuu vähän samalta kuin sikainfluenssa-pelon rutistamissa tapaamisissa, joissa joku tarjoaa kättä ja toinen mietti hetken, mitä sille tekisi, koska yhteinen käyttäytymiskoodi ei olekaan selvillä.

Tökkäyksen voi selittää vaikka näin: "Muistan sinut, huomaan sinut, näe minut - tai ainakin näin edellisen tökkäyksesi enkä tiedä, miten tästä kierteestä pääsee enää eroon." Tökkäykset ovat verrattavissa tuttavalliseen tervehdykseen missä tahansa avarassa tilassa, jossa voi näyttää huomanneensa toisen, mutta jatkaa eteenpäin ilman todellista keskustelukontaktia, ellei tämä toinen päätä juosta sinua kiinni.

ps. Poketuskaverini, minulle tökkäys tarkoittaa muistamista :)

comments powered by Disqus