Katri Lietsala // Toimitusjohtaja David Coleman Collaborative Strategies -yrityksestä erottaa sosiaaliset verkostot ja sosiaalisen median puhumalla sosiaalisista verkostoista online-yhteisönä, jolla on jokin tietty tavoite tai tarkoitus, jonka verkoston jäsenet tietävät, kun taas sosiaalinen media on wikejä, blogeja ja erilaisia sivustoja, joissa sosiaaliset verkostot toimivat.

- Kyse on ihmisistä, jotka käyttävät teknologiaa. Silti liian usein keskitytään vain teknologiaan. David Coleman, Collaborative Strategies.

Coleman arvioi, että USA:ssa kolmannes yrityksistä hyödyntää sosiaalista mediaa, kolmannes vasta aloittelee käyttämään sosiaalista mediaa, kolmannes ei edes vielä suunnitellut käyttävänsä sitä toiminnassaan.

Colemanin mukaan työkaluja ja palveluja mietitään kahdesta eri näkökulmasta: tuleeko sovellus ulkoiseen vai sisäiseen käyttöön. Dicolen  Teemu Arina haastoi Colemania todeten, ettei sivustoja ja työkaluja enää tulisi jakaa tuolla tavoin kahtia.

Arina selitti, että työssä tapahtuu nykysin yhdenaikaisesti monia eri asioita eikä organisaatio tai ihminen voi edetä kuin kone jaksosta toiseen. Lisäksi hyvin pienet yritykset verkostoituvat tehokkaasti ollakseen yhdessä isompia.

Kaikki on myös näkyvämpää kuin ennen.

- Äitini tietää minusta kaiken, koska hän seuraa työkaluja. Hän tietää Twitteristä, Facebookista ja muista palveluista, joita käytän, missä puhun ja mitä teen. Teemu Arina.

Arina kertoi käyttävänsä enemmän sanaa “social technology“, koska niin moni media on ollut sosiaalista jo ennen sosiaalista mediaa. Jännä sinänsä, koska niinhän moni teknologiakin on edesauttanut sosiaalisuutta. Tässä keskustelussa ei tullut uutta trendiä esiin, lähinnä se osoitti, että edelleen termi herättää intohimoja.

- Useimmat yritykset ovat hierarkisia, ja niiden työntekijät raportoivat väliportaalle, joka raportoi ylimmälle tasolle. Tällaiset organisaatiot toimivat hyvin vakaassa ympäristössä, mitä ei ole ollut enää kymmeneen vuoteen ainakaan USA:ssa. Tässä on tapahtumassa kulttuurimuutos. Yritysjohto alkaa läpinäkyväksi, jotta muut ihmiset voivat tehdä, mitä he parhaiten osaavat. David Coleman.

Maria Pienaar Finprosta halusi nostaa esiin Facebookin “vallankumouksellisen muutoksen“, joka mahdollisti aktiivisuudesta raportoinnin ja seuraamisen (activity strings). Hän muistutti myös, että ihmiset itse asiassa valitsevat itse jo työkaluja, joita he käyttävät sen sijaan, että palvelut valittaisiin muodollisemmin ensin yrityksen kautta.

Sirkka Järvenpää Texasin yliopistosta arvioi, että jonkun pitäisi silti aina suunnitella sosiaalisen median taakse koko prosessi.

- Pelkkä ruohonjuuritaso ei riitä. Pitää miettiä, kuka tekee mitä ja miten se voi helpottaa työn tekemistä. Sirkka Järvenpää.

Järvenpää kehotti myös arvioimaan,  miten usein jotain palvelua tai työkalua käyttää ja valitsemaan sen perusteella sopivimman.

Colemanin mukaan 85 %:ia hänen tutkimukseensa vastanneista käyttää yhä sosiaalista mediaa henkilökohtaisiin tarpeisiin, mikä osoittaa, ettei yrityksissä ole ehkä sittenkään sovellettu vielä riittävästi tai edes otettu käyttöön sosiaalista mediaa.

- Suomessa yrityksessä on keskimäärin 5 ihmistä, kun USA:ssa yrityksessä on 1000 ihmistä. Yrityksen koko vaikuttaa, mitä työkaluja otetaan käyttöön ja miten. Pienet yritykset ottavat nopeammin käyttöön erilaisia palveluja, keski-suurisssa yrityksissä se vaihtelee ja isot yritykset ovat kaikkein hitaimpia. David Coleman.

- Selvityksen perusteella vaikuttaa myös siltä, että IT ihmiset valitsevat sosiaalisiin verkostoihin perustuvat palvelut, jonka vuoksi painotetaan teknologiaa. David Coleman.

Paneelikeskustelu pidettiin Demolassa 30.9.2009. Enterprise Social Collaboration – Why companies need to take action? -tapahtuman järjesti FinNode USA yhdessä MindTrekin kanssa.

Katri Lietsala // Miltei 60 %:ia Gemilon sosiaalisen median kyselyyn vastanneista yrityksistä ja 96 %:ia kunnista arvioi, etteivät ne osaa hyödyntää sosiaalista mediaa tarpeeksi hyvin. Moni vastanneista ilmoitti tietävänsä,  mitä ovat sosiaalinen media ja sille tyypilliset ominaisuudet, kuten syötteet ja avainsanat, mutta käytännön toteutuksia oli etenkin kunnissa vain harvalla ja omaa sosiaalisen median strategiaa vielä harvemmalla.

Sosiaalinen media suomalaisyrityksissä ja kunnissa -selvityksemme perusteella näyttää, että sosiaalisen median markkinat ovat oikeasti Suomessa varsin alullaan. Monet yrityksistä ja kunnista vasta miettivät blogeja, wikejä, yhteisöalustoja ja Facebook-sovelluksia.

Sosiaalisen median kyselyyn vastanneet ajattelivat yllätyksettömästi sosiaalisen median soveltuvan markkinointiin ja viestintään. Myös verkostoituminen nousi esiin niin kuntien kuin yritysten vastauksissa. Ehkä vuoden kahden kuluttua mukana on jo vahvemmin näkemyksiä sosiaalisen median hyödyntämisestä vaikkapa strategiseen suunnitteluun, päätöksentekoon ja hiljaisen tiedon siirtoon – tai jopa ansaintaan.

Lue Gemilon white paper Sosiaalinen media suomalaisyrityksissä ja kunnissa. Tulokset perustuvat 87 vastaajan aineistoon, joka kerättiin verkkokyselyllä keväällä 2009. Kyselyistä toiseen kutsuttiin 50 suurta tai keskisuurta yritystä, ja toinen kysely osoitettiin Suomen sadalle suurimmalle kunnalle. Kyselyn toteutti Tampereen ammattikorkeakoulun opiskelija Anna Savisaari. Kiitos Anna, harjoittelustasi Gemilossa ja tsemppiä opintoihin!

Katri Lietsala // Sosiaalisen median palvelu Twitter on helppo tapa luoda henkilö-, yritys- tai palvelukohtainen syöte. Veikkaan, että peruskäyttäjälle Twitter on jopa helpompi sekä ymmärtää että ottaa käyttöön kuin moni syötelukijoista, joissa pitäisi kuitenkin osata yhdistää sivu, jolla syöte on, ja syötelukija, johon sisällön haluaa tilata.

Twitterissä kaikki tehdään samassa palvelussa eikä käyttäjän tarvitse ymmärtää koko syöte-sanaa, kunhan päättää, ketä haluaa seurata (follow) ja osaa tiivistää 140 merkkiin kaiken tarvitsemansa.

Kokosin aiemmin yhteen 12 tapaa soveltaa Twitteriä ja avaan niitä nyt hieman lisää.

Viihde kiinnostaa kaikkialla – niin myös Twitterissä. Kuningatar siellä jo on (1. henkilökultti), samoin julkkispariskuntia, kuten Ashton ja Demi kuittailemassa toisilleen (2. henkilökohtaiset suhteet) sekä tietysti media (3. sisältötärpit ja nostot lisäyleisön houkuttelemiseksi), joka näistä julkimoista kirjoittaa tai tekee myös omasta itsestään osan mediaa, kuten Digitytöt (328 seurattavaa, 299 tilaajaa).

Kyllä, Seiskakin on jo paikalla (0 seurattavaa, 10 tilaajaa), ja koko joukko muita suomalaismedian edustajia on avannut Twitterinsä.

Vaikka päällisin puolin Twitter vaikuttaa henkilökohtaiselta mediamonologilta, yritykset ovat ottaneet aika hienosti palvelun käyttöön. Twitteriä käytetään myös politiikkaan (4. vaikuttaminen).

Tykästyin Dellin Outlet-Twitterin ideaan (5. markkinointiviestit, 6. tarjoukset) ja tapaan, jolla Whole Food Market ottaa huomioon asiakkaansa Twitterissä ei vain yhdellä, vaan monella erilaisella Twitterillään (7. palautekanava). Missä ovat suomalaisten kauppojen tarjous-Twitterit? Tjäreborgin Twitter on alku, mutta ei vielä toimi.

Twitteriin voi myös tuoda yhdistelmäsyötteen, kuten Yle-uutisoinneille on tehty (8. seuranta ja tarkkailu) tai ylipäätään viestittää toiminnastaan niin kuin esimerkiksi Unicef tai alkaville yrittäjille suunnattu YritysHelsinki tekevät Twitterissään (9. tiedottaminen).

Sosiaalinen media näyttää kestävän vapaamuotoisemman viestinnän, jossa hoidetaan samalla kanavalla kiitokset yritysvieraille ja palvelun bugi-ilmoitukset (10. brändin hallinta). Tästä on hyvä esimerkikki vaikkapa Fruugo, joka luo yrityskuvaansa Twitterillä. Twitterillä on myös etsitty työntekijöitä (11. rekrytointi), näin ainakin Digitytöt tekivät hakiessaan markkinointiassistenttia.

140 merkkiin mahtuu hyvin muistiin oivallus, tärkeä linkkivinkki, viimeksi luettujen kirjojen nimet. Jos haluat kokeilla Twitteriä muistilistana, niin tähän on ihkaoikea apu-sovelluskin nimeltä Remember the milk (12. muistiinpanot).

Myös Gemilolla on Twitter, mutta arki on osoittanut, ettemme ehdi ylläpitää huimaa päivitysvauhtia. Tomin, Arton ja minun Twitterit pysyvät ehkä paremmin tahdissa. Tämä yritysblogi on edelleen tärkein kanava, ja siinäkin on ollut kiireiden vuoksi hieman taukoa.

Katri Lietsala // Twitter kehottaa kertomaan kaikille, mitä on tekemässä: What are you doing? Brian Solis sen sijaan suosittelee kokeilemaan ihan toisenlaista viestiä, jotta sanomalla olisi jotain merkitystä myös muille. Entä, jos kertoisit mitä opit tänään tai mikä innosti sinua?

Jäin miettimään, mihin kaikkeen Twitteriä hyödynnetäänkään. Tässä tiivistettynä lista, josta bloggaan vielä lisää vähän myöhemmin:

1. henkilökultti
2. henkilökohtaiset suhteet
3. sisältötärpit ja nostot
4. vaikuttaminen
5. markkinointiviestit
6. tarjoukset
7. palautekanava
8. seuranta ja tarkkailu
9. tiedottaminen
10. brändin hallinta
11. rekrytointi
12. muistiinpanot

Twitter on mikroblogi-alusta ja esimerkki sosiaalisen median palvelusta. New York Timesilla on ihan kelpo artikkeli, joka esittelee “kaiken”, mitä kannattaa tietää Twitteristä, jos palvelu on sinulle vielä outo.

Katri Lietsala // Barack Obaman palkkaama teknologiajohtaja (chief
information officer, CIO) on pistänyt tuulemaan liittovaltion viestinnässä.

Vivek Kundra, 34,  kertoo aikovansa hyödyntää tietoverkkoon hajautettua laskentaa, joka perustuu skaalautuviin datakeskuksiin (cloud computing). Liittovaltion it-infrastruktuurin uudistamiselle on selkeä tavoite, sillä USA:n presidentti haluaa nähdä säästöjä, joita saadaan teknologian avulla: eikä vain it-investoinneissa vaan teknologiainvestointien ansiosta kaikessa toiminnassa.

Vielä mielenkiintoisempaa on, että Kundra luo data.gov-nettisivun, jonne julkaistaan julkisomaisuutena valtion ja hallinnon aineistoja. Niin sanottu public domain on varsin surkeassa jamassa Suomessakin. Kukahan täällä tekisi saman? Suomalaiset osaavat kyllä säilöä, mutta eivät jakaa julkisin verovaroin tuotettua informaatiota avoimina sisältöinä.

Kundra on hyödyntänyt työssään YouTubea ja Twitteriä. Hän aikoo viedä parkkimaksujen maksamisen ja ajokortin uusimisen Facebookiin. Jokohan tästä alkaa hyötysovellusten esiinmarssi suositulla sosiaalisiin verkostoihin perustuvalla sivustolla?

Kundran suunnitelmista uutisoi New York Times -lehden Caucus-blogi ja Saul Hansell Bits-artikkelissaan.

Vaikka Kundran kokeilut ovat ehkä suppeita esimerkkejä, niissä on hyvää draivia ja uskallusta kokeilla. Me Suomessa saamme lukea neuvottelukunnista ja liittyä verkostoihin. Valtiolla on jopa oma innovaatio-osasto.