Katri Lietsala // Kotimaamme perinteinen media on lähtenyt paljon räväkämmin mukaan Twitter-palveluun kuin muiden toimialojen yritykset. Kokosin alle listan suomalaismedian Twittereistä. Todennäköisesti kaikkia ei ole mainittu listassa, joten kommenteissa voi ehdottaa lisäyksiä, niin täydennän valikoimaa.

Aamulehti (0 seurattavaa / 118 tilaajaa) **
Helsingin Sanomat (0 seurattavaa / 75 tilaajaa)
Ilta-Sanomat (1 seurattava / 33 tilaajaa)
Karjalainen (617 seurattavaa / 224 tilaajaa)
Kauppalehti (48 seurattavaa / 95 tilaajaa)
Seiska (0 seurattavaa / 10 tilaajaa)
Talouselämä (1 seurattava / 6 tilaajaa)
Taloussanomat (0 seurattavaa, 103 tilaajaa)
Tekniikka&Talous (0 seurattavaa, 52 tilaajaa)
Tietokone (122 seurattavaa / 120 tilaajaa)

Yleisradio on osannut profiloida Twitterinsä eikä tuota kaikkea samaan kanavaan. Joku on ahkeroinut vallan kovasti, sillä heidän valikoimansa on jo näinkin laaja Twitterissä:

• YleX (878 seur. / 918 tilaajaa)
• YLE Tiede (310 seur. / 314 tilaajaa)
• Elävä arkisto (304 seurattavaa, 314 tilaajaa)
• YLE Uutiset (102 seur. /232 tilaajaa)
• YLE Teema (46 seur./195 tilaajaa)
• YLE Urheilu (55 seur. / 110 tilaajaa)
• YLE Puhe (78 seur. / 86 tilaajaa)

Twitterissä näyttää olevan ainakin neljä eri tapaa reagoida, seuraisiko ketään vaiko eikö. Ensimmäinen ryhmä seuraa yhtä monta kuin on seuraajaa, toinen ryhmä ei seuraa ketään julkisesti ja kolmas ryhmä seuraa vain oman yrityksensä Twittereitä nostaakseen niitä esiin tai vain omia ystäviään, joita tuntee. Neljäs ryhmä valitsee Twitter-virrat, joita ehtii oikeasti kunnolla seurata ja joiden sisällöllä on arvoa. Arvioni on täysin mutua, mutta väittäisin, että tämä neljäs ryhmä alkaa olla harvinaisin.

Fiksuimmat ovat hoksanneet saman kuin Twitterin tosikäyttäjät: Seuraaminen kannattaa. Seuraajien listassa näkyminen on ilmainen linkki omaan Twitteriin sen lisäksi, että seuratuista sisällöistä voi olla iloa. Joskus.

Osalle Twitterin käyttäjiä vastavuoroisesta seurannasta näyttää tulleen jopa etiketti: Jos seuraat minua, seuraan kiitokseksi sinua.

Kaikilla mediataloilla ei jostain syystä ole ketään, jota seurata. Miksi kummassa ei? Lähteethän löytyvät toimituksen ulkopuolelta.

** Sulkeissa esitetään ensin, montako Twitteriä kyseisen kanavan omistaja seuraa ja sen jälkeen, montako kertaa kyseinen kanava on merkitty seurattavaksi. Luku ei ole sama kuin käyttäjien määrä, sillä yksittäisellä käyttäjällä voi olla useita omia Twittereitä, joissa hän merkitsee kanavan suosikikseen.

Helposti tarkkailtavissa, mutta ekosysteemi kadoksissa.

Katri Lietsala // Pieniä yrityksiä työllistävät tarjouspyynnöt, joihin uhrataan aikaa ja mietitään ideat, aikataulut ja usein myös käyttöliittymäkuvat valmiiksi. Kun tarjouskierros on ohi, potentiaalisena pidetty asiakas saattaa todeta, että emme vielä tilaakaan mitään tai yritys toteuttaa koko jutun itse. Tämä on ajanhukkaa kaikille niille yrityksille, joilta tarjous on pyydetty.

Mikä mahtaa olla yhteenlaskettu summa euroissa, joka menetetään tarjouskilpailuihin turhaan uhratuissa päivissä? Ei harmittaisi ollenkaan niin paljon, jos olisi hävinnyt tarjouskilpailussa parhaalle kilpailijalle kuin jos huomaa, ettei kukaan saanut kauppaa. Silloin käy mielessä, että tarjouspyynnön jättäjä vain uteli ideat, kun ei niitä itse keksinyt tai teetti ilmaiseksi muilla hankkeensa suunnittelutyön, kun ei konsultoinnista halunnut erikseen maksaa.

Haluan kiittää diplomi-insinööri Tapio Hintikkaa, joka antoi suuryritysten kuulla kunniansa “pienten yritysten ryöstöviljelystä“. Kiitos myös Talouselämälle, että arasteltu aihe nostettiin esiin.

”Kun pienen firman yhteistyötarjous on jätetty, ison firman ekspertit tulevat tekemään syväkartoitusta. — Syväkartoituksen jälkeen pikkufirmaa pyydetään jättämään vielä uusi tarjous. Jonkun ajan kuluttua tulee kuitenkin ilmoitus, että me tehdäänkin tämä itse.” - Tapani Hintikka, Talouselämä 27.3.2009 8:55.

Gemilolla on valitettavasti kokemuksia tästä. Eräs suuryritys pyysi kaksi kertaa tarjouksen ja kävimme niin sanottuja asiantuntijakeskusteluita, kunnes ymmärsimme, että tarjouksenpyytäjä vain imi tietoja eikä ollut alunperinkään tilaamassa mitään.

Toinen tapaus paljastui vastikään, joten siksikin Hintikan puheenvuoro kävi sydämeen.

Kävimme ehdottamassa yhteistyötä viime kesänä monikansalliselle suuryritykselle. Yritys ei ollut pyytänyt tarjousta, vaan Gemilo ehdotti, miten he saisivat lisää liiketoimintaa. Yrityksen yhteyshenkilö kiitteli hyvästä ideasta, jota ei ollut tullut ajatelleeksi ja kehotti lähettämään lisätietoja. Nyt yritys on toteuttanut itse tarjoamastamme palvelusta perusversion.

Jos olisimme tehneet yhteistyötä, kaikki olisivat hyötyneet ja käyttäjillä olisi paljon parempi palvelu käytettävissä.

** Valokuva: ekstranoise / Creative Commons.