Katri Lietsala // En ole yksin sosiaalisen median addiktioni kanssa enää. Se on mukavaa. Vielä kun saisin myös työelämään mukaan muillekin samat työkalut, joilla omaa arkeaan voi helpottaa, niin se vasta olisi hulppeaa.

- Olen sosiaalisen median fanaatikko vapaa-ajalla, mutta en työelämässä. Toivon vieväni niitä sinne pian. Jos yrityksissä on sosiaalisen median faneja, ehkä muutos tapahtuu nopeammin. – Pauliina Mäkelä, Nokia Siemens Networks, DCL 2009 -

Mäkelällä on 500 ystävää Facebookissa ja yli 1200 ihmistä seuraa hänen Twitteriään. Mäkelä aloitti Twitterissä maaliskuussa ja laittoi toukokuussa ensimmäisen linkin. Hän seuraa vapaa-ajallaan myös Plaxoa ja LinkedIniä, jota pitää potentiaalisena rekrytointikanavana yrityksille.

- Minulle on hyvin tärkeä verkostoitua ihmisten kanssa ja siihen Twitter on erinomainen työkalu. Joku totesi Twitterissä, että Pauliina on Twitter-kuningatar Suomessa. Onhan se mukava, että ihmiset huomaa, että olet olemassa ja sitten se retwiitataan. Minä olen ajajan paikalla, ja se tuntuu hyvältä. Mä rakastan verkostoitumista, tulkaa vaan reippaasti juttelemaan - Pauliina Mäkelä, Nokia Siemens Network -

Toimitusjohtaja Janne Ruohisto Intunex Oy:ltä nosti esiin Paulo Coelhon Twitterin. Coelho visersi, että älä selittele, sillä ystäväsi eivät kaipaa selityksiä, eivätkä kilpailijasi usko niitä. Viesti käännettiin saman tien useille eri kielille. Ruohisto käänsi viestin suomeksi ja sai kiitoksen käännöksestä suoraan Coelholta. Kirjoittaja kertoi, ettei ollut itsekään odottanut virtaa, vaan kuvitteli vain kääntävänsä viestin portugaliksi ja se siitä.

- Rohkeasti mukaan kokeilemaan ja kyselemään. Ei kannata lannistua, vaan mennä yli. – Pauliina Mäkelä, NSN -

- Jos ajattelee, että itsellä on oltava kaikki tieto, on vaikeaa hypätä tällaiseen asiaan mukaan, olen riittämätön, pärjäänkö, selviänkö ja jos johtaja on samaan aikaan kaikki tietävä ja haluaa hallita kaikki asiat. Pitää uskaltaa kysyä, ei tarvitse tietää kaikkea. Sosiaalisessa mediassa jeesataan toisia, porukka auttaa. – Janne Ruohisto, Intunex -

Esitys oli tehty Prezillä ja valmisteltu wikissä. En tiedä, toimiko Prezi ihan täysillä, mutta kokeilunhalusta ja luovuudesta iso käsi puhujille. Ruohistolla oli myös kokemuksia, ettei Prezi toiminutkaan ja esiintyjä jäi “hampaattomaksi leijonaksi“.

Ehkä Preziä voisi käyttää varmemmin sen jälkeen, kun se toimii myös offline? Täytynee testata, toimiiko klikkeri vai onko sivuja pakko vaihtaa aina tietokoneen näppäimistön tai hiiren avulla. Jos ei toimi, niin olen jäärä ja pysyn ppt-setissä.

Katri Lietsala // Sosiaalisen median kehittäjillä on paljon opittavaa niin kuin median soveltajillakin. Tässä yksi muistilista, jonka avulla kehitysprojektista saattaa päästä helpommalla:

1. ‘Tuotteen pitää olla hyödyllinen ja dokumentoitu alusta saakka.
2. Yhteisö ei ala aktiiviseksi itsestään. Sinunkin pitää olla aktiivinen luodaksesi yhteisön.
3. Käytä alustoja ja työkaluja, jotka sopivat lähestymistapaasi.
4. Hyväksy, että yhteisö osallistuu hyvin eri tavoin.
5. Yhteisön tukeminen vaatii ponnisteluja ja sitoutumista: Suunnittele se etukäteen.
6. Yhteisöt toimivat Pareton ja Anderssonin lakien mukaan. Todennäköisesti 20 %:ia osallistujista tuottaa 80 %:ia tuloksista.
7. Älä kohtele yhteisöä käyttäjinä, jotka eivät maksa mitään ja asiakkaita käyttäjinä, jotka eivät osallistu. Käyttäjät voidaan jakaa nykyisin nelikenttään, jossa  on maksavia käyttäjiä (user)  ja käyttäjiä, jotka eivät maksa. Lisäksi on osallistuvia käyttäjiä (contributor), jotka maksavat ja niitä, jotka osallistuvat, mutta eivät maksa.
8. Älä pidä kiirettä, Master Meriadoc!

Lista perustuu Ignacio Correasin puheenvuoroon MindTrekissa lokakuussa 2009. Correas tuli yrityksestä nimeltä eBox. Se aloitti toimintansa jo vuonna 2004. Palvelu kasvaa 8 %:n vauhtia kuukausittain, 40 000 jo käytössä.

Kun eBox aloitettiin, ei Correasin mukaan ollut Ubuntua. Ajan kuluessa palvelu on kuitenkin siirretty Ubuntun varaan, mikä hänen mukaansa oli välttämätön päätös.

eBoxin yhteisö ei välttämättä tuota koodia monta riviä, mutta jäsenistä on ollut apua testauksessa ja bugien ilmoittajina. Kun yhteisön jäsenet ovat uskollisia, se myös motivoi teknologiatiimiä, joka näkee koodinsa lopulta käytössä.

Katri Lietsala // Musiikin kuunteluun on verkossa paljon mahdollisuuksia. Ruotsalaisten kehittämä Spotify on tästä tuorein esimerkki. Palvelu muistuttaa omaa henkilökohtaista nettiradiota tai jukeboksia, josta voi rajoituksetta kuunnella musiikkia ja tehdä kappaleista joko henkilökohtaisia tai jaettuja soittolistoja.

Etenkin Spotifyin jaetut soittolistat (englanniksi collaborative playlist) ovat hauska ominaisuus. Tosin toteutus on jäänyt turhan kankeaksi, koska soittolistan jakaminen edellyttää, että käyttäjä osaa ensin napsauttaa listansa jaetuksi (Vinkki: Mene soittolistan päälle ja klikkaa hiiren oikealla, valitse ‘collaborative playlist‘).

Sen jälkeen pitää vielä ymmärtää jakaa kavereille soittolistan linkki  (Vinkki: mene soittolistan päälle, klikkaa hiiren oikealla ja valitse Copy HTTP link tai Copy Spotify URI), jonka laitat haluamillesi ihmisille chatissa, Skypessä, Facebookissa, blogissa, sähköpostilla, miten ikinä kätevimmäksi näet.

Saman soittolistan jakaneet ihmiset voivat muokata soittolistan kappaleiden järjestystä sekä lisätä sekä poistaa kappaleita. Musiikki voi kerrankin miellyttää mökkireissulla tai juhlissa kaikkia: ainakin itse lisättyjen kappaleiden verran. Jos olette samanaikaisesti järjestelemässä soittolistaa, näet reaaliaikaisesti, miten kappaleiden otsikot vaihtavat järjestystä näytölläsi, kun ystäväsi siirtelee niitä eri kohtiin.

Jos on laiska tai muuten vain liian kiireinen lisäilemään kappaleita soittolistoille, jaettu soittolista auttaa silloinkin. Täytyy vain jaksaa hakea soittolista omaan Spotify-soittimeensa. Sen jälkeen soittolista päivittyy sitä mukaa, kun muut ihmiset sitä muokkailevat.

Spotyshare.com auttaa ketä tahansa tuomaan soittolistansa julkiseksi, jonka jälkeen yhteisö voi yhdessä ylläpitää listaa. Sivustolta näkee myös arvioita, miten hyvä julkisesti jaettu soittolista on. Koska avoimia soittolistoja voi vandalisoida, on ehkä haettu edes jonkinlaista suojaa sillä, että Spotyshare edellyttää käyttäjän kirjautuvan sisään ennen kuin soittolistan saa ladattua.

Spotifyin heikkoutena on, että ainakin suomalaisesta musiikista puuttuu osa. Leevi and the Leavingsin ystävänä oli katkera huomata, ettei heidän tuotannostaan löydy kuin Kadonnut laakso -albumi. Toinen rasittava seikka on palvelua ilmaiseksi käyttäville tuupatut ääni- ja bannermainokset, joissa suomalaista mainostajista ovat ensimmäisenä olleet mukana Verkkokauppa.com ja Autollasi on arvo.

Osaa netin käyttäjistä ärsyttänee, että Spotify edellyttää ohjelmiston lataamista omalle koneelle, mikä erottaa sen useimmista sosiaalisen median palveluista, joita käytetään suoraan verkon yli.

Saa nähdä, jääkö Spotify säilöksi vai tuleeko palveluun enemmän yhteisöllisiä ominaisuuksia ja sosiaalista mediaa. Nythän kappaleisiin tai albumeihin ei voi lisätä muistiinpanoja tai avainsanoja eikä Spotify näytä, kuka omista ystävistä käyttää palvelua.

Spotifyista pystyy joka tapauksessa jo viemään kuuntelemansa musiikin näkyville esimerkiksi LastFM-palveluun, jossa naapurusto, tagit ja arvioiden lisäys on otettu huomioon, joten sosiaalisen median kerroskin on jo tavallaan olemassa: tosin toisessa palvelussa.

Katri Lietsala // Vihdoin työ on tehty ja Social media. Introduction to the tools and processes of participatory economy kirja tuli ulos painosta. Esa Sirkkusen ja minun kirjoittamani kirja on samalla Hypermedialaboratorion vetämän Parteco-hankkeen loppurapotti.

Esittelemme kirjassa sosiaalisen median määritelmän ja listaamme sosiaalisen median palveluihin liittyviä lajityyppejä, genrejä. Lisäksi pohdimme muun muassa osallistumistaloutta ja ansaintatapoja, joita sosiaaliseen mediaan liittyy. Kirjassa on myös kolme tapaustutkimusta, joissa tarkastelleen Star Wreckin tekijöiden, Apureportterien ja Image-bloggaajien tapoja osallistua.

Koska aineistoon karttui ohimennen katkelmia menneistä, kirjassa hahmotellaan myös lyhyesti suomalaisen sosiaalisen median historiaa. Pahoittelut kaikille, jotka kokevat mahdollisesti jääneensä liian vähälle huomiolle tai unohduksiin. Toivottavasti voit täydentää historiaa wikissä. Wiki poikkeaa Wikipediasta siinä, että täydennyksiä toivotaan ensisijassa tekijöiltä itseltään, koska aineistoa saatetaan käyttää myös jatkotutkimusten materiaalina.

Innovaatiosta ja ideamarkkinoista kiinnostuneille suosittelen tutkija Mikko Ahosen kirjoittamaa kappaletta.

Kun tutkimushankkeelle haettiin kaksi vuotta sitten rahoitusta Tekesistä, tilanne oli aika lailla toinen kuin nykyisin. Sosiaalisesta mediasta oli vain pari merkintää ja Web 2.0. jylläsi käsitteenä, samoin termi crowdsourcing. Paljon on tapahtunut kahdessa vuodessa. Huimasti oikeastaan.

Kirjaa voi ostaa Granumista tai lukea ilmaiseksi verkosta (pdf, wiki).

Katri Lietsala // Kun puhun osallistumistaloudesta, mainitsen usein Del.icio.us-kirjanmerkkipalvelun, jonka avulla pääsee käsiksi www-merkkeihinsä (bookmarks= tallennetut url-osoitteet) mistä tahansa, missä on verkkoyhteys.

Ennen Del.icio.usta tallensin www-osoitteet omalle koneelleni enkä pystynyt liittämään niihin mitään taustatietoa, mikä jossain vaiheessa kostautui ajanhukalla, kun availin osoitteita, jotta sain selville, mikä niistä olikaan se etsimäni linkki. Linkkejä oli myös tallessa missä milloinkin: word-dokumenteissa, sähköpostissa, selaimessa, kirjoitetuilla muistilapuilla. Del.icio.uksen kaltaisella palvelulla linkkiarkistoni on nyt samassa paikkaa ja näytön ulottuvilla, kunhan muistan salasanan ja tunnuksen. Koska osa tutuistani käyttää samaa palvelua, voin kätevästi lisätä talteen saman linkin myös heille.

Lisäetuna on, että avainsanojen kautta löytää lisää uusia samaan teemaan liittyviä www-sivustoja, joita muut aiheesta kiinnostuneet ihmiset ovat pistäneet itselleen talteen. Kaikki tämä helpottaa huimasti. Toki Googlen hakukoneella löytää paljon, mutta myös asian vierestä.

Jos paikallistan Del.icio.uksesta selvästi samasta aiheesta kiinnostuneen ihmisen, tämä “inhimillinen suodatin” on monesti osoittautunut todella hyödylliseksi, koska hän on saattanut kahlata jo useita tunteja etsimässä samaa asiaa, josta olen itse kiinnostunut. Suodattajalle löydettyjen linkkien jakaminen ei aiheuta ylimääräistä vaivaa. Jos hän haluaisi säilyttää linkin yksityisenä, se on jopa vaivalloisempaa, joskaan ei ylitsepääsemätön rasti, sillä käyttäjän pitää vain ruksia ruutu Do not share.

Del.icio.us-palvelu yhdistää yksilön oman tarpeen isomman joukon hyödyksi ohjatessaan ihmiset jakamaan verkkolöytönsä myös muille. Käytännössä työmäärä on sama, piti osoitteet itsellään tai ei.

Vähimmän vaivan kautta suurin mahdollinen hyöty yksilölle, jonka maksuttoman ydintoiminnan sivutuotteena syntyy taloudellista (laskutettavaa) etua muille. Kun keksii samanlaisen mekanismin omaan yritystoimintaansa, on jo aika pitkällä avoimen innovaatioympäristön hyödyntämisessä?