Gemilo Oy

Kategorian ‘osallistumistalous’ arkisto

Paras työpaikka on tehty hyvästä mielestä

Sunnuntai, Elokuu 26, 2012

Katri Lietsala // Paras työpaikka ei ole aikuisten päiväkoti, jossa työantajan tehtävänä on keksiä viihdyttäviä tehtäviä työntekijöilleen. Miksi ei? Siksi, että alansa ammattilainen nauttii kättensä jäljestä, suhtautuu intohimoisesti tekemäänsä ja pystyy toteuttamaan riittävän hyvän lopputuloksen silloinkin, kun aika tai budjetti eivät riitä kaikkein parhaimpaan. Todellinen ammattilainen ei kaipaa halituokioita ja puuhanurkkaa, jossa voi pelata PlayStationilla tai pulata legoilla. Hänellä työnteko muistuttaa leikkiä, jossa voi kokeilla uutta, innostua ja toteuttaa aiemmin opittua – yhdessä tai yksin

Parhaan työpaikan paras ammattilainen ei tyydy tuijottelemaan ulos ikkunasta kuin aikoinaan päiväkodin pihassa, jossa lapsista onnettomimmat seisovat hädin tuskin omilla jaloillaan aidan vieressä itkemässä, milloin päivä viimein päättyy.

Jos ammattilainen työssään olisi vielä lapsi, hän olisi se, joka näyttää muurahaisen polulla muillekin. Hän ottaa vauhtia liukumäessä, hyppii kuralammikossa kokeillakseen, miten korkealle pisarat saa nousemaan. Hän hakisi hiekkalapion ja ämpärin sanoakseen Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku.

Ihan vain siksi, että myönteinen utelias asenne omaan työhön on yksi parhaita keinoja tehdä omasta työstä miellyttävämpää.

Kun tykkää Facebookissa vitsistä, jossa todetaan, että ensimmäiset viisi päivää viikonlopun jälkeen ovat aina vaikeimmat, se on hyvä hetki. Sellainen hetki, jolloin ammattilainen arvioi asennettaan kriittisesti pohtiakseen, tunteeko iloa omasta työstään. Jos vastaus on kielteinen, seuraavaksi tosi-ammattilainen ravistelee rutiinejaan, päättää muuttaa tapojaan tehdä töitä. Se on helppoa, koska hän haluaa olla yhtä innostunut työstään kuin aikojen alussa, jolloin hän valitsi – siis valitsi – työnsä sekä tavat, joilla työtään tekee. Mikään muu ei ole hänelle riittävän hyvää.

Paras työpaikka on hengessä mukana, koska sen jokaisella työntekijällä ja johtajalla on sama ylpeä asenne omasta työnjäljestä, joka ei ole vain lopputulos, vaan tapa, jolla tuloksiin päästiin.

 

Kuva Katri Lietsala 2012. http://creativecommons.org/licenses/by/3.0/

 

Jonain sameana arkipäivänä on ehkä ehtinyt unohtua, että oma ajattelu ja asenteet joko hidastavat tai auttavat eteenpäin. Se ei ollutkaan työpaikka tai työnantaja, joka kahlitsi oivallukset ja sai työn mahdollisesti tuntumaan “elinkautisen lusimiselta“.

Työn ilo on keino tehdä omasta työpaikasta paras työpaikka ikinä, koska tunne heijastuu kaikkiin. Ilo näkyy tehdyssä työssä parempina lopputuloksina. Ammattilaisuuden huipentuma on hetki (työnantajan helmi), jolloin haluaa omaksi ilokseen (henkilökohtainen tunne) varmistaa, että oma työnjälki (oma helmi) on valmis vasta, kun se helpottaa toisten työtä (jaettu ilo).

Parhaan työpaikan tosi-ammattilainen saa katsoa huvittuneena, kun toimitusjohtaja hihkuu  Yes, yes, yes. Ammattilainen on jo oikealla tiellä, koska lämmin huvituksen tunne virkistää ja saattaa jopa alkaa naurattaa. Seuraava askel on itse tehty tuuletus. Ammattilainen muistaa aina tuulettaa edes hiljaisesti hymisten onnistumistaan työssä, jos pokka ei vielä kestä nousta työtuolista hyppimään riemusta. Joukkotuuletus on vielä tehokkaampi.

Nyt muutama teistä ehkä jo empii.

Tuntuuko oudolta, jopa naurettavalta? Yllättävän moni aikuinen odottaa käskyjä käyttääkseen aivojaan ja jättää tekemättä asioita pelätessään hylätyksi tulemista.

Minulla on ehdotus. Ala ammattilaiseksi, joka haluaa olla mukana valtavassa aallossa omassa työyhteisössään. Aluksi vaikkapa vain siksi, että osallistuminen ja heittäytyminen tuntuu niin tajuttoman hyvältä! Yhteiseen tavoitteeseen sitoutunut ihminen osaa helposti osallistua oikealla hetkellä luodakseen jotain itseään isompaa.

Työskentely- ja viestintätapojen murros: Paras ratkaisu kehitetään vaiheittain

Tiistai, Toukokuu 17, 2011

Tomi Terentjeff // Onko yrityksessäsi aitoa vuorovaikutuksen kulttuuria? Herättääkö johto keskustelua ja kannustetaanko työntekijöitä jakamaan aktiivisesti tietoa muille tiimeille? Onko yrityksellä osallistumiseen ja vuorovaikutukseen toimintatapoja ja -työkaluja? Siinä muutama kysymys, jonka usein esitämme asiakkaillemme kun teemme heille nykytila-arviota. Valitettavan usein on kaikkiin vastaus “Ei”.

Ongelma ei ole niinkään, etteikö sopivia työkaluja ole tarjolla, vaan se, että organisaation johdossa ei ymmärretä millaisia mahdollisuuksia aito vuorovaikutus voi luoda yrityksen sisällä tai millaisia piileviä ongelmia se mahdollisesti voisi korjata. Ensin on muututtava toimintakulttuurin, työkalut tulevat sen jälkeen.

Yrityksessä saattaa olla paljon piiloprosesseja, joista tietämys on ja pysyy tietyillä henkilöillä. On sitten kysymys siitä, miten tulee toimia tietyssä tilanteessa tai siitä, miten löytää sopiva ihminen organisaation sisältä, puuttuu väline tuon tiedon keräämiseen ja jakamiseen. Työntekijät tekevät vuoronperään samoja asioita, tai samoja virheitä, valitettavankin usein. Eikö olisi hienoa, että me muutkin oppisimme toistemme virheistä?

Vuorovaikutteinen, nopea  ja oppiva organisaatio, onko se yrityksen strategiassa 2012 vai 2020? On tärkeää, että toimintatapoja lähdetään muuttamaan hallitusti ja suunnitelmallisesti. Jos olet ensimmäistä kertaa hyppäämässä rattiin, saatuasi vasta ajokortin, on luultavasti parempi harjoitella hetki ennen urheiluautoihin siirtymistä. On turvallisempaa harjoitella työtapoja ensin pilotoiden ja vasta sitten laajentaen teknistä ympäristöä uusilla ominaisuuksilla. Liian monimutkaiset ja -puoliset ratkaisut ja työkalut karkottavat käyttäjänsä. Vaihe kerrallaan, määrätietoisesti, uudet tavat ja työkalut tulevat hiljotellen tutuiksi.

Yritys, jonka tärkein viestintäkanava on sähköposti, ei muutu yhdessä yössä vuorovaikutteiseksi ja oppivaksi organisaatioksi. Pelkkä teknologia ei siihen pysty. Muutos lähtee yksittäisistä tiimeistä, jotka ovat jo saattaneet omin avuin rakentaa jonkinlaisen oman kanavan keskusteluille ja ajatuksen vaihdolle, ja joilla on tarve tehostaa omaa tiedon jakamista ja viestintää.


Mitä monimutkaisempi projekti, sitä tärkeämpää on tiedon jakaminen ja viestintä.

Vaikka sisäinen paine kehittää ja työskennellä uusilla tavoilla olisi kova, valitettavan usein muutosta ei ajeta ja hallita ylhäältäpäin.  Se kenen työtä uudet toimintatavat ja työkalut helpottavat, ei valitettavan usein saa riittävästi ääntään kuuluviin johdolle saakka. Johdolla taas on muuta päänvaivaa kuin miettiä viestintä- ja toimintatapoja, he eivät välttämättä edes käytä samoja työkaluja kuin muut työntekijät.

Miten saada muutosta aikaan? Lähde liikkeelle suunnitelmallisesti ja vaiheittain. Me esimerkiksi rakennamme asiakkaidemme kanssa roadmapin, joka ottaa kantaa siihen, millainen yrityksen nykytila on ja millaisia kehitystavoitteita sillä on seuraavien vuosien aikana. Se on ensimmäinen askel, jonka ottaminen vaatii jo uudenlaista ajattelua ja kykyä tunnustaa, että jotain pitäisi tehdä toisin.

Twoddler – ja vauvat twittaa

Maanantai, Kesäkuu 1, 2009

Arto Liukkonen //En voi soittaa, mailata tai kirjoittaa vanhemmilleni, mutta voin käyttää Twitteriä!“. Näin Twoddlerin (Twittering Toddlers) kehittäjät kuvailevat lopputulostaan.

Twoddlerin prototyyppi on rakennettu perinteiseen Fisher Price -leluun ja liitetty USB-liitännällä tietokoneeseen. Jokainen painallus rekisteröityy koneelle. Jos lapsi painaa esimerkiksi äitinsä kuvaa muutaman kerran peräkkäin, twoddleroitu lelu lähettää Twitteriin automaattisesti viestin äidille, jossa kerrotaan, että lapsella on ikävä.

Twoddler vei pääpalkinnon Belgiassa järjestetyssä Innovative and Creative Applications 09 -kilpailussa. Kilpailun ideana oli toteuttaa rajapintoja hyödyntäen jokin ilmainen, julkinen, arkipäiväinen palvelu, jollaista julkiset tahot eivät ole vielä tajunneet tehdä.

Vastaavanlaisia kilpailuja on järjestetty esimerkiksi Englannissa, kampanjalla Show Us The Better Way, “Näytä meille parempi tapa”. Kilpailumalli rantautui keväällä myös Suomeen, sillä Mindtrek-konferenssin yhteydessä järjestetään Apps for Democracy Finland – Kansalaisosallistujan työkalut -kilpailu.

Kansalaisosallistujan työkalut -kilpailu on kaikille avoin. Siihen voivat osallistua yksityishenkilöt ja yritykset. Pääpalkintona parhaasta toteutuksesta on 3 000 euroa, mutta samalla tuotteella voi voittaa myös useampia palkintoja eri sarjoista. Ihan pelkällä ideallakin saa osallistua, elleivät taidot tai aika veny riittävän hyvään toteutukseen.

Tavoitteena on kehittää maksuttomia, avoimiin julkisen tiedon rajapintoihin perustuvia palveluita. Suomi.fi listaa julkisia datavirtoja, joita projektissa voi käyttää hyödykseen. Lista päivittyy juhannukseen saakka, joten kannattaa pistää sivu ylös ja tarkkailla muutoksia. Kilpailutyöt tulee palauttaa 31. elokuuta klo 14:00 mennessä.

Twiittwiit

CC Attribution: mtretiakova@Flickr

Ylen maksullista

Perjantai, Huhtikuu 24, 2009

Katri Lietsala // Viestintäpäivillä 2009 kuultiin lyhyt kommentti esitetystä 175 euron televisioverosta, jonka Ylen työryhmä on esittänyt korvaaamaan nykyistä 224 euron televisiomaksua.

Arkisto- ja tietopalveluiden päällikkö Katri Vänttinen muistutti, että muutos tekee nykyisin jo televisiostaan maksavat iloisiksi, koska se merkitsee maksettavan summan pienenemistä.

Koska verona maksu koskisi kaikkia, myös heitä, joilla ei ole televisiota, Vänttinen korosti, että Yleisradion on entistä paremmin huolehdittava sisältöjen saatavuudesta. Tämän vuoksi strategiaksi on otettu sisällön jakaminen ilmaiseksi esimerkiksi mobiilisti ja myös ostoskeskuksissa, mikä ei ole miellyttänyt koko mediakenttää.

- Jos me saataisiin pidettyä ne uutiset kauppakeskuksissa, niin silloin olisi edes vähän myös heille, joilla ei ehkä ole televisiota eikä nettiä. - Arkisto- ja tietopalveluiden päällikkö Katri Vänttinen, JAT:n viestintäpäivät 24.4.2009-

Vänttinen oli huolissaan erityisesti nuorista, jotka hänen mukaansa täytyisi saada Ylen palvelujen äärelle.

- Yli 60-vuotiaissa katsoja-osuus nousee, sillä suomalaiset elävät koko ajan pidempään. Myös 4-7-vuotiaissa Ylellä on hyvä osuus. Pikkukakkosen jälkeen lähdetään kuitenkin tekemään jotain muuta.

Vänttinen vastaa arkistoista ja  tietopalveluista. Niin sanotun Armi-organisaation tehtävät jakautuvat kolmen tavoitteen mukaan: 1) Talteen, 2) Haltuun ja 3) Käyttöön. Asiakkaista 95 %:ia on Ylen omia toimittajia.

Myös ulkopuoliset voivat ostaa arkiston palveluja. Tosin Vänttinen arvioi, että tekijänoikeusmaksut saattavat tehdä sisällöistä monelle yritykselle liian kallista.

Arjen työssä verkkopalveluiden arkistointi on haasteellisimpia töitä.

- Netti muuttuu koko ajan eikä tallennusvälinettä ole ennestään niin kuin radio- ja tv-ohjelmille, ja jos metatiedot eivät ole kunnossa, ei tallenteesta ole oikein iloa.

Elävä arkisto ei kuulu arkistopalveluihin. Se elää omaa elämäänsä ihka-aitona toimituksena ja on yksi Vänttisen yksikön asiakkaista. Vänttinen puhui Porvoossa tänään Julkisen alan tiedottajat ry:n tapahtumassa.

Ideoiden liikakalastelu hidastaa markkinoita

Maanantai, Maaliskuu 30, 2009

Noise

Helposti tarkkailtavissa, mutta ekosysteemi kadoksissa.

Katri Lietsala // Pieniä yrityksiä työllistävät tarjouspyynnöt, joihin uhrataan aikaa ja mietitään ideat, aikataulut ja usein myös käyttöliittymäkuvat valmiiksi. Kun tarjouskierros on ohi, potentiaalisena pidetty asiakas saattaa todeta, että emme vielä tilaakaan mitään tai yritys toteuttaa koko jutun itse. Tämä on ajanhukkaa kaikille niille yrityksille, joilta tarjous on pyydetty.

Mikä mahtaa olla yhteenlaskettu summa euroissa, joka menetetään tarjouskilpailuihin turhaan uhratuissa päivissä? Ei harmittaisi ollenkaan niin paljon, jos olisi hävinnyt tarjouskilpailussa parhaalle kilpailijalle kuin jos huomaa, ettei kukaan saanut kauppaa. Silloin käy mielessä, että tarjouspyynnön jättäjä vain uteli ideat, kun ei niitä itse keksinyt tai teetti ilmaiseksi muilla hankkeensa suunnittelutyön, kun ei konsultoinnista halunnut erikseen maksaa.

Haluan kiittää diplomi-insinööri Tapio Hintikkaa, joka antoi suuryritysten kuulla kunniansa “pienten yritysten ryöstöviljelystä“. Kiitos myös Talouselämälle, että arasteltu aihe nostettiin esiin.

”Kun pienen firman yhteistyötarjous on jätetty, ison firman ekspertit tulevat tekemään syväkartoitusta. — Syväkartoituksen jälkeen pikkufirmaa pyydetään jättämään vielä uusi tarjous. Jonkun ajan kuluttua tulee kuitenkin ilmoitus, että me tehdäänkin tämä itse.” - Tapani Hintikka, Talouselämä 27.3.2009 8:55.

Gemilolla on valitettavasti kokemuksia tästä. Eräs suuryritys pyysi kaksi kertaa tarjouksen ja kävimme niin sanottuja asiantuntijakeskusteluita, kunnes ymmärsimme, että tarjouksenpyytäjä vain imi tietoja eikä ollut alunperinkään tilaamassa mitään.

Toinen tapaus paljastui vastikään, joten siksikin Hintikan puheenvuoro kävi sydämeen.

Kävimme ehdottamassa yhteistyötä viime kesänä monikansalliselle suuryritykselle. Yritys ei ollut pyytänyt tarjousta, vaan Gemilo ehdotti, miten he saisivat lisää liiketoimintaa. Yrityksen yhteyshenkilö kiitteli hyvästä ideasta, jota ei ollut tullut ajatelleeksi ja kehotti lähettämään lisätietoja. Nyt yritys on toteuttanut itse tarjoamastamme palvelusta perusversion.

Jos olisimme tehneet yhteistyötä, kaikki olisivat hyötyneet ja käyttäjillä olisi paljon parempi palvelu käytettävissä.

** Valokuva: ekstranoise / Creative Commons.