Tomi Terentjeff // Gemilon ehdotus eteni Häme Open Campus -suunnittelukilpailun finaaliin. Finaalissa on mukana meidän lisäksemme kaksi yritystä, joista jokainen on varmistanut ainakin 1000 euron palkinnon. Voittajalle on luvassa mukavat 4000 euroa.

Kilpailun finaali järjestetään Hämeenlinnassa 18. helmikuuta. Tuomaristo valitsee voittajan kilpailutöiden live-esittelyn perusteella. Tervetuloa kaikki verkkoympäristöistä ja kilpailutöistä kiinnostuneet mukaan kuuntelemaan ja tulemaan hurmatuiksi

Ilmoittaudu tapahtumaan ensi viikon perjantaihin mennessä 12.2.2010.

Kutsu ja ohjelma (pdf).

Katri Lietsala // FM Jussi Nousiainen hersytteli blogissaan hyvän listan, mitä kaikkea Facebook on saanut aikaan –  tai me käyttäjät Facebookissa. Kärsitkö esimerkiksi etäisriippuvuudesta tai hymiöangstista?

Etäisriippuvainen etsii jatkuvaa hyväksyntää tai seuraa muita pakonomaisesti. Hymiöillä kevennetään totuutta, jonka kaikki todennäköisesti kuitenkin arvaavat.

- Koska ”kavereille” ei voi kertoa kuinka paljon oikeasti vituttaa ja ahdistaa, on viestiä kevennettävä huumorilla tai ainakin turvallisella ironialla. Siis mä en kestä tätä elämää ☺ – Jussi Nousiainen, Uudissanoja facebookista 25.11.2009

Facebookissa on helppo peukuttaa tai kommentoida muiden viestejä. Nousiaisen mukaan siitä aiheutuu etenkin julkimoille virtuaalihännystelyä.

- ”Sä oot upea ihminen, mä arvostan tosi paljon kun sä juot nyt kahvia”. Uudissanoja facebookista 25.11.2009

Epäilen, että suurin osa tosin on hyväntahtoista komppausta, vaikka etenkin Facebookin peukutusten yhteydessä ei aina tiedä, mitä oikeastaan peukutettiin. Facebook on tässä asiassa verkkopalveluiden Brasilia.

Jos joku kertoo Facebookissa olevansa tuskissaan, mutta menossa hammaslääkäriin, ilkimys saattaisi vetää peukut tuskalle. Parempi kaveri selventää kommentissa peukuttaneensa, että toinen on menossa hammaslääkäriin. “En siis tarkoittanut peukuttaa sitä tuskaa. Onpas hassua.” Tuollaisesta äärivarovaisuudesta, ettei vain kukaan ymmärrä väärin tai loukkaannu, voisi saada yhden tyypin lisää sanastoon.

Jotkut ihmiset innostuvat päivittämään tilaansa Facebookissa useasti kertoen elämänsä hetkistä taukoamatta. Nousiainen nimittää ilmiötä statusripuliksi, joka voi olla kroonista tai satunnainen sairaus.

- Et voi välttyä tiedolta että nyt on ostettu pora, lapselta tuli kakka tai on vaan jotenkin kiva olo. Uudissanoja facebookista 25.11.2009

Ripulointi Facebookissa perustuu käyttäjän perusluonteeseen: status-Ihaat pilkkivät huomiota, jotta tietäisivät, että joku välittää heistäkin. Wannabe-hyviksillä ja tietysti ihan oikeillakin aktivisteilla voi havaita aateripulia. He tukevat ja haluavat sinunkin tukevan.

Lisäisin wannabe-hyviksen lisäksi ruinarit sanastoon. He käyttävät aikansa Facebook-peliin, jossa menestytään kaverien avulla. Sinun pitää adoptoida lehmä, jotta hänelle tulee pisteitä. Liittyä mafiosoksi, jotta hän pärjää tai lisätä sovellus, jotta hän saa pokeriin pelimerkkejä. Kyse ei ole peliseurasta niinkään.

Parhaimmat Facebookin käyttäjät ovat nykypäivän löytöretkeilijöitä, jotka jakavat helmensä heidän hiirtensä jälkiä seuraaville. Nämä ihmiset ovat verkoston aarteita ja kuuluvat sanastoon esimerkkinä Facebookin erityisen myönteisistä puolista.

Ehkä uudissanana voisi mainita myös tökkimisen, vaikka se on Facebook-mittakaavassa vakiintunut sana? Se suomennettiin hetkeksi moikkailuksi, mutta palasi tökkäykseen (engl. pokes) varsin nopeasti. Ilmiö on outo, kunnes joku ensimmäisen kerran tökkää. Ensimmäisen tökkäyksen saaminen tuntuu vähän samalta kuin sikainfluenssa-pelon rutistamissa tapaamisissa, joissa joku tarjoaa kättä ja toinen mietti hetken, mitä sille tekisi, koska yhteinen käyttäytymiskoodi ei olekaan selvillä.

Tökkäyksen voi selittää vaikka näin: “Muistan sinut, huomaan sinut, näe minut – tai ainakin näin edellisen tökkäyksesi enkä tiedä, miten tästä kierteestä pääsee enää eroon.” Tökkäykset ovat verrattavissa tuttavalliseen tervehdykseen missä tahansa avarassa tilassa, jossa voi näyttää huomanneensa toisen, mutta jatkaa eteenpäin ilman todellista keskustelukontaktia, ellei tämä toinen päätä juosta sinua kiinni.

ps. Poketuskaverini, minulle tökkäys tarkoittaa muistamista

Arto Liukkonen // Facebook on uudistanut nyt myös ryhmät uuden ulkoasun mukaisiksi. Ryhmien toimivuuden kannalta uudistus on hyvä, mutta toisaalta uudistuksen myötä ryhmien ja fanisivujen ero hämärtyy entisestään.

Facebookin ryhmiä ja fanisivuja on aina käytetty väärin eikä käyttäjillä ole tarkkaa tietoa kumpaa pitäisi käyttää, vaikka Facebook tarjoaa suhteellisen hyvät ohjeet. Ongelmana on, että käyttäjät eivät jaksa lukea ohjeita.

Tärkeimmät erot

Fanisivujen ja ryhmien tärkein ero on, että fanisivut on tarkoitettu organisaatiolle ja brändeille tuotteensa markkinointiin, kun taas ryhmät on jollekin asialle omistautuneita ryhmiä.

Perustaaksesi fanisivun sinulla tulee olla oikeus käyttämääsi yritykseen, tuotteeseen tai tavaramerkkiin. Mikäli oikeutta ei ole, voi alkuperäinen tavaramerkin omistaja vaatia sivua itselleen.

Ryhmän saa perustaa vapaasti kuka tahansa, mille tahansa aiheelle.

Ryhmän erityispiirteet

Kuten mainitsin, on ryhmät tarkoitettu ryhmän jäsenten viestintään. Ryhmän perustaja voi lähettää ryhmän jäsenille yksityisviestejä, mikäli ryhmässä on alle 5000 jäsentä.

Jos Facebook-ryhmässä on yli 5000 jäsentä, ei perustajalla ole mahdollisuutta ottaa yhteyttä jäseniin. Markkinointia suunnittelevien kannattaa huomioida, että Facebook-ryhmän sivulle ei pysty liittämään Facebook-sovelluksia eikä käyttäjien toimista saa mitään statistiikkaa.

Hyvänä puolena ryhmässä on, ettei sen tarvitse olla julkinen, vaan ryhmän voi rajata ainoastaan tiettyjen käyttäjien saataville.

Tässä on muutamia hyviä ja huonoja esimerkkejä Facebook-ryhmistä:

• Cafe Posto – Virheellisesti tehty ryhmä, tämän pitäisi varmastikin olla fanisivu.
• Anna lapselle raitis joulu – Myöskin virheellisesti tehty ryhmä, fanisivu olisi parempi.
• Annetaan/Lahjoitetaan/Vaihdetaan/Vastaanotetaan – Hyvä esimerkki oikeasta ryhmästä.
• Gemilo Ltd – Gemilon piilotettu ryhmä, jonka näkevät vain me gemilolaiset, tehty ihan tarkoituksella

Fanisivun erityispiirteet

Fanisivun voi perustaa, mikäli omistaa oikeudet fanisivun edustamaan tuotteeseen. Fanisivun perustaja voi lähettää faneille päivityksiä, mutta ei yksityisviestejä. Myös statuksen päivittäminen tai linkin lähettäminen saattaa ilmestyä fanien syötteeseen.

Fanisivulle on mahdollista liittää sovelluksia ja käyttäjien toimista saa kerättyä statistiikkaa. Fanisivulle saa myös luotua kustomoidun etusivun, joka voidaan vapaasti muokata yrityksen ilmeen mukaiseksi. Fanisivulle saa myös helpon URLin, mikäli faneja on riittävästi ja fanisivu on ollut olemassa riittävän pitkään.

Hyviä ja huonoja esimerkkejä fanisivuista

• Gemilo Ltd – Gemilon fanisivu, hyvä esimerkki oikeasta fanisivusta.
• Olvi Kultalonkero – Väärin tehty fanisivu. Tuote on kyllä oikea, mutta perustajalla ei ole oikeuksia tavaramerkkiin.
• I ♥ SLEEP – Väärin tehty fanisivu, sillä kyseessä ei ole mikään tuote.

Ryhmät ja fanisivut ovat siis todellakin nimiensä mukaisia; ryhmissä ollaan jäsenenä ja fanisivuilla ollaan faneja. Mikäli kyseessä on yritys tai organisaatio, kannattaa 99,9 % tapauksissa perustaa fanisivu.

Katri Lietsala // Toimitusjohtaja David Coleman Collaborative Strategies -yrityksestä erottaa sosiaaliset verkostot ja sosiaalisen median puhumalla sosiaalisista verkostoista online-yhteisönä, jolla on jokin tietty tavoite tai tarkoitus, jonka verkoston jäsenet tietävät, kun taas sosiaalinen media on wikejä, blogeja ja erilaisia sivustoja, joissa sosiaaliset verkostot toimivat.

- Kyse on ihmisistä, jotka käyttävät teknologiaa. Silti liian usein keskitytään vain teknologiaan. David Coleman, Collaborative Strategies.

Coleman arvioi, että USA:ssa kolmannes yrityksistä hyödyntää sosiaalista mediaa, kolmannes vasta aloittelee käyttämään sosiaalista mediaa, kolmannes ei edes vielä suunnitellut käyttävänsä sitä toiminnassaan.

Colemanin mukaan työkaluja ja palveluja mietitään kahdesta eri näkökulmasta: tuleeko sovellus ulkoiseen vai sisäiseen käyttöön. Dicolen  Teemu Arina haastoi Colemania todeten, ettei sivustoja ja työkaluja enää tulisi jakaa tuolla tavoin kahtia.

Arina selitti, että työssä tapahtuu nykysin yhdenaikaisesti monia eri asioita eikä organisaatio tai ihminen voi edetä kuin kone jaksosta toiseen. Lisäksi hyvin pienet yritykset verkostoituvat tehokkaasti ollakseen yhdessä isompia.

Kaikki on myös näkyvämpää kuin ennen.

- Äitini tietää minusta kaiken, koska hän seuraa työkaluja. Hän tietää Twitteristä, Facebookista ja muista palveluista, joita käytän, missä puhun ja mitä teen. Teemu Arina.

Arina kertoi käyttävänsä enemmän sanaa “social technology“, koska niin moni media on ollut sosiaalista jo ennen sosiaalista mediaa. Jännä sinänsä, koska niinhän moni teknologiakin on edesauttanut sosiaalisuutta. Tässä keskustelussa ei tullut uutta trendiä esiin, lähinnä se osoitti, että edelleen termi herättää intohimoja.

- Useimmat yritykset ovat hierarkisia, ja niiden työntekijät raportoivat väliportaalle, joka raportoi ylimmälle tasolle. Tällaiset organisaatiot toimivat hyvin vakaassa ympäristössä, mitä ei ole ollut enää kymmeneen vuoteen ainakaan USA:ssa. Tässä on tapahtumassa kulttuurimuutos. Yritysjohto alkaa läpinäkyväksi, jotta muut ihmiset voivat tehdä, mitä he parhaiten osaavat. David Coleman.

Maria Pienaar Finprosta halusi nostaa esiin Facebookin “vallankumouksellisen muutoksen“, joka mahdollisti aktiivisuudesta raportoinnin ja seuraamisen (activity strings). Hän muistutti myös, että ihmiset itse asiassa valitsevat itse jo työkaluja, joita he käyttävät sen sijaan, että palvelut valittaisiin muodollisemmin ensin yrityksen kautta.

Sirkka Järvenpää Texasin yliopistosta arvioi, että jonkun pitäisi silti aina suunnitella sosiaalisen median taakse koko prosessi.

- Pelkkä ruohonjuuritaso ei riitä. Pitää miettiä, kuka tekee mitä ja miten se voi helpottaa työn tekemistä. Sirkka Järvenpää.

Järvenpää kehotti myös arvioimaan,  miten usein jotain palvelua tai työkalua käyttää ja valitsemaan sen perusteella sopivimman.

Colemanin mukaan 85 %:ia hänen tutkimukseensa vastanneista käyttää yhä sosiaalista mediaa henkilökohtaisiin tarpeisiin, mikä osoittaa, ettei yrityksissä ole ehkä sittenkään sovellettu vielä riittävästi tai edes otettu käyttöön sosiaalista mediaa.

- Suomessa yrityksessä on keskimäärin 5 ihmistä, kun USA:ssa yrityksessä on 1000 ihmistä. Yrityksen koko vaikuttaa, mitä työkaluja otetaan käyttöön ja miten. Pienet yritykset ottavat nopeammin käyttöön erilaisia palveluja, keski-suurisssa yrityksissä se vaihtelee ja isot yritykset ovat kaikkein hitaimpia. David Coleman.

- Selvityksen perusteella vaikuttaa myös siltä, että IT ihmiset valitsevat sosiaalisiin verkostoihin perustuvat palvelut, jonka vuoksi painotetaan teknologiaa. David Coleman.

Paneelikeskustelu pidettiin Demolassa 30.9.2009. Enterprise Social Collaboration – Why companies need to take action? -tapahtuman järjesti FinNode USA yhdessä MindTrekin kanssa.

Jere Majava // Sosiaalisen median välineet ovat tyypillisesti hyvin helppokäyttöisiä. Blogi tai wikin perustaa nopeasti ja asiaan vihkiytymätönkin oppii toimintaidean ja peruskäytön pikaisella perehdyttämisellä. Osallistavien teknologioiden menestyksellinen soveltaminen yritysmaailmaan ei kuitenkaan ole aivan näin suoraviivaista. Tämän ovat saaneet huomata monet sosiaalista mediaa omassa organisaatiossa eteenpäin ajaneet, niin johtajat kuin aloitteelliset työntekijätkin.

Miksi sosiaalisen median hyödyntäminen tuntuu olevan erityisen vaikeaa juuri yrityksissä? Avaan varovasti ongelmaa esittämällä joitain tähän vaikuttavia syitä, lähinnä omiin kokemuksiini perustuen. Syitä on varmasti enemmänkin ja blogin lukijat ovat tervetulleita jatkamaan listaa.

1. Hierarkiat vierastavat verkostoja

Suurimmat innovaatiot sosiaalisessa mediassa ovat syntyneet – ja syntyvät edelleen – pääosin joko kuluttajille suunnatuissa tai käyttäjien itse kehittämissä palveluissa. Sosiaalinen media elää avoimissa verkostoissa, joissa toimijoiden rooleja ei ole ennalta määritelty, kaikki luovat omat kontaktiverkostonsa ja jokainen osallistuu toimintaan oman kiinnostuksensa ja resurssiensa mukaan. Rakenteellisesti räikeämpää vastakohtaa perinteiselle organisaatiokaavion kuvaamalle yritysrakenteelle olisi vaikea kuvitella. Laajat organisaatiot eivät tietenkään olisi voineet syntyä ilman tätä tehtävien ja vastuiden eriyttämistä. Vuosisatainen käytäntö on kuitenkin muodostunut kulttuuriseksi dogmaksi, jolloin yrityksen ja sosiaalisen median toimintamallien soveltaminen voi tuntua ajatuksena mahdottomalta. Aivan yksinkertaista tämä ei toki olekaan.

2. Roolien ja kontekstien hallinta on vaikeaa

Vuorovaikutteiset verkkoymäristöt tarjoavat niukasti vihjeitä siitä, missä kontekstissa tai roolissa kussakin ympäristössä toimitaan – tai tulisi toimia. Ympäristön julkisuuden tai yksityisyyden tasoa voi olla samoin vaikea arvioida. Tämä koskee tietenkin sosiaalista mediaa yleisesti, mutta yritysympäristössä henkilökohtaisen, professionaalisen ja työroolin sekaannukset ovat yleensä astetta kohtalokkaampia.

3. Sosiaalinen media on ajanhukkaa eikä kuulu työpaikalle

Tämä näkemys on varsin yleinen. Monet yritykset rajoittavat työntekijöidensä pääsyä verkostopalveluihin, joko ajanhukkaan tai tietoturvaan vedoten.

4. Käyttöönottoprojekteissa keskitytään välineisiin

Soiaaalista mediaa lähestytään useimmin välineiden kautta. Tällöin vaarana on olla näkemättä metsää puilta. Loppujen lopuksi sosiaalisen median välineet ovat teknisesti verraten yksinkertaisia. Mikä on monimutkaista, ovat niiden mahdollistamat toimintatatavat ja niiden käytöstä orgaanisesti syntyvät vuorovaikutusrakenteet. Pienetkin yksityiskohdat teknisissä ratkaisuissa voivat vaikuttaa syntyvään kokonaisuuteen. Välineet ovat silti vasta mahdollistaja, eivät lopputulos.

5. Ruohonjuuritason aloitteet eivät skaalaudu

Sosiaalisen median sovellukset lähtevät yrityksissäkin yleensä liikkelle työntekijöiden, tiimien, projektien tai yksiköiden pienimuotoisina kokeiluina. Tällaisillä tarvelähtöisillä hankkeilla on usein hyvät mahdollisuudet pienimuotoiseen menstykseen. Ongelmana on, että toteutukset eivät yleensä kasva kovn laajalle, eivätkä toisaalta kasvaessaan skaalaudu koko organisaation tarpeisiin. Seurauksena voi olla wikien, blogien ja verkostopalvelujen tilkkutäkki, joiden integroiminen mielekkääksi kokonaisuudeksi on hyvin vaikeaa.

6. Käyttöönottoprojektit eivät osallista toimijoita

Keskitetyt sosiaalisen median ratkaisut eivät nekään ole yksiselitteinen ratkaisu tilkkutäkkiongelmaan. Sosiaaliset sovellukset suorastaan vaativat osallistumista, ja ylhäältä “sanellut” ratkaisut epäonnistuvat helposti juuri tässä. Mikäli sovellus ei täytä työntekijöiden todellisia tarpeita tai he eivät koe sitä omakseen, hyödyllisetkään sovellukset eivät juurru. Työntekijöiden osallistaminen alusta asti toimii yksinkertaisesti paremmin kuin valmiin ratkaisun ratkaisun jälkikäteinen “jalkauttaminen”, pakko tai palkkio.

7. Sovellukset ylispesifioidaan

Taarpeettoman perinpohjainen määrittelyprosessi on vaara mille tahansa IT-projektille. Sosiaalisen sovellusten kohdalla tämä on kuitenkin erityisen myrkyllistä. Jos helppokäyttöisyys on sosiaalisille sovelluksille tyypillistä, suorastaan määritelmäälistä on tietty vapaamuotoisuus ja siitä syntyvä emergenssi. Hyvin suunnitellussa sosiaalisen median projetissa on aina valmiiksi mietittyjä käyttötarkoituksia, mutta myös tilaa ennakoimattomille, käyttäjien innovoimille tavoille hyödyntää välineitä.

Tässä esitetty lista raapii vasta pintaa. Jokainen kohta ansaitsisi itsessään syvällisemmän tarkatselun. Nyt olisin kuitenkin kiinnostunut kuulemaan, mitä hankaluuksia ja esteitä sosiaaliselle medialle olette ehkä itse kohdanneet omassa työssänne?

Ps. Olen aloittanut syyskuun alusta Gemilolla sosiaalisen median asiantuntijana. Jatkan myös edelleen tehtäviäni Helsingin yliopiston opetusteknologiakeskuksessa. Tekemisiini ja kiinnostuksen kohteisiini voi tutustua linkkiblogistani tai seuraamalla minua Twitterissä.