Gemilo Oy

Viestit avainsanalla ‘liiketoimintastrategia’

Chris Messina: Data on rahaa

Torstai, Lokakuu 1, 2009

Katri Lietsala // Pownce oli palvelu, joka muistutti ominaisuuksiltaan Twitteriä. Sen pro-tilistä veloitettiin 20 dollaria vuodessa, mikä oli jo sillään poikkeuksellista verrattuna kaikkiin ilmaispalveluihin, joita mm. Piilaaksossa on kehitetty.

Six Apart osti Powncen joulukuussa 2008. Käyttäjille kerrottiin, että heillä on aikaa kaksi viikkoa siirtää omat sisällöt ulos palvelusta ennen kuin palvelu suljetaan. Käyttäjät eivät pystyneet siirtämään yhteyksiä, joita he olivat luoneet sivustolla eikä käyttäjille tarjottu mitään tapaa kertoa, mistä Powncen jälkeen omat tiedot löytyvät.

Chris Messina kertoi MindTrekin key note -puheenvuorossaan pitävänsä tällaista toimintaa eräänlaisena petoksena, koska sivuston ylläpito ei olisi maksanut niin paljon, etteikö sitä olisi kannattanut jatkaa.

Osa sosiaalisen median sivustoista seuraa kuitenkin Powncen bittivirtaa. Yahoo sulkee Geocities-palvelun. Bubbleshare suljetaan marraskuussa 2009. Myös Imeem kertoi käyttäjilleen, että sisällöt poistetaan parin viikon kuluessa, koska yritys ei halua enää kustantaa käyttäjien sisältöjen ylläpitoa.

- Tässä menetetään jotain paljon enemmän kuin vain yksittäisen valokuvan arvo. Minne kaikki suljettujen palveluiden sisällöt ja niissä luodut ystävyydet menevät? Chris Messina

P’äivän kuuma sana näyttää olevan activity streams, joista eilenkin puhuttiin MindTrekin paneelissa. Kun ihminen vie identiteettinsä nettiin ja luo sinne oman kuvansa, hän antaa sivustojen ylläpitäjille melkoisen määrän dataa – ja tuottaa sitä koko ajan lisää käyttäessään sivustoja.

- Luotan Facebookiin, Twitteriin ja FriendFeediin ja se on voimakas suhde. Omalla sivullani päätän, mitä näytän, mutta toisaalta muilla sivuilla syntyy  pääomaa kaikesta. Chris Messina

Messina näytti Naomi Kleinin kirjaa No logo ja arvioi, että jatkossa saattaa olla yhä tärkeämpää, että omalla sivulla ei ole muita logoja kuin oma logo.

- Lisäksi omaa nimeä vielä arvokkaammaksi on muodostumassa varmistettu oikea henkilöllisyys (verified account). Chris Messina

Mikään järjestelmä ei kuitenkaan ole aukoton. Messina kertoi tehneensä Twitter-sivulleen samanlaisen kuvan, jota Twitter käytti näyttääkseen, onko käyttäjä varmistanut henkilöllisyytensä oikeaksi vai ei. Muut twitteristit kysyivät Messinalta, miten hän oli saanut identiteettinsä verifioitua. “Kuvankäsittelyohjelmalla“, mies vastasi.

Twitter reagoi asiaan myöhemmin, mutta Messinan esimerkki osoittaa silti, miten lähes aina on jokin tapa toteuttaa vilunkia.

Messina seuraa 1574 Twitter-kanavaa. Lisäksi hänellä on 17 831 seuraajaa ja omaa 8 264 tweettausta. Nostamalla esiin myös Brightkiten, Flickr’n ja Digg-sivuston Messina korosti, että kaikella mitä teemme on arvo, joka luo pääomaa (data capital) .

Otetaan käytännön esimerkki. Kun tilaat jonkin syötteen, syötelukijasi ei pysty millään tietämään, onko esimerkiksi netissä julkaistu kuva profiilikuva vai kuva esineestä, jota toivoo lahjaksi. Niinpä merkitysten luomiseen tarvitaan edelleen ihmisiä.

Nykynetissä tämä tarkoittaa, että kaikki data (eli pääomamme?) on tallessa vain sivustoilla, joita käytämme. Amerikkalaispuhuja tiivisti sanomansa slidesetissä varsin lyhyeen iskulauseeseen:

- Data is money!

Messina vaikutti olevan hivenen huolissaan, etteivät ihmiset saa käyttää vain niitä työkaluja, joita he haluavat käyttää. Tähän ei ole vielä päästy netissä, vaikka syötteet asiaa edistävätkin.

- Miksi minun pitää liittyä Twitteriin nyt pystyäkseni seuraamaan jotakin sisältöä, jos haluankin olla Facebookissa? Chris Messina

Messina povaa tulevaisuuden ratkaisuksi pilviä (cloud), jotta Internetissä toteutuisi hajautettu malli (distributed social media model). Silloin ihmiset saisivat olla vain omiksi kokemissaan palveluissa ilman, että heidän täytyisi luoda tunnuksia niihin sivustoihin, joita muut tuttavat tai ystävät käyttävät.

Messina piti riskinä, että Facebookista on tulossa ainoa tapa lähteä mukaan palveluihin, vaikka se ei ole suinkaan ainoa vaihtoehto tarjota käyttäjille helpompi sisäänkirjautuminen. Ainoastaan markkinoiduin.

Messina kehui vuolaasti OpenID-hanketta, koska siinä käyttäjätunnus ei perustu keskitettyyn järjestelmään ja malli on käytössä jo lukuisilla sivuilla. Itseäni vähän mietityttää, miten avoin malli oikeastaan on, koska edelleen se jää jonkin yhden yrityksen omistukseen?

- Tämä on tilaisuus, jonka Microsoft menetti tilaisuutena luoda passit. Pidän kuitenkin tärkeänä, että identiteetin omistaa itse.

- Sinulla on jo avoinID, jos omistat Googlen, Yahoon, MySpacen tai WordPressin tunnuksen tai vaikkapa Orangen liittymä. Koska kaikki palvelut haluavat nyt tarjota avoimen ID:n, saatat omistaa tietämättäsi jo kolmesta viiteenkin avointa tunnusta. Valitse se, jota käytät, yhtiöltä, johon luotat ja joka edustaa sinua. Chris Messina

Naapurimme Viro on jo ottanut käyttöön OpenID:n kansalaisilleen. USA:ssa testataan valtion sivuilla mallia, jossa käyttäjät voivat kirjautua sisään omilla olemassa olevilla tunnuksillaan.

Käynnissä on OpenID:n ja Facebook Connectin taistelu vähän samaan tapaan kuin nettiselainten kesken on käynnissä kilpailu markkinoista.

Messinan puheenvuoro nosti hyvin esiin, miten sosiaalinen media on tuonut paljon uutta verkkoon.

- Internet luotiin dokumenttikeskeiseksi verkoksi ja nyt on siirrytty ihmiskeskeiseen verkkoon. Muutos ei tule olemaan helppo, mutta se tapahtuu.

Ideoiden liikakalastelu hidastaa markkinoita

Maanantai, Maaliskuu 30, 2009

Noise

Helposti tarkkailtavissa, mutta ekosysteemi kadoksissa.

Katri Lietsala // Pieniä yrityksiä työllistävät tarjouspyynnöt, joihin uhrataan aikaa ja mietitään ideat, aikataulut ja usein myös käyttöliittymäkuvat valmiiksi. Kun tarjouskierros on ohi, potentiaalisena pidetty asiakas saattaa todeta, että emme vielä tilaakaan mitään tai yritys toteuttaa koko jutun itse. Tämä on ajanhukkaa kaikille niille yrityksille, joilta tarjous on pyydetty.

Mikä mahtaa olla yhteenlaskettu summa euroissa, joka menetetään tarjouskilpailuihin turhaan uhratuissa päivissä? Ei harmittaisi ollenkaan niin paljon, jos olisi hävinnyt tarjouskilpailussa parhaalle kilpailijalle kuin jos huomaa, ettei kukaan saanut kauppaa. Silloin käy mielessä, että tarjouspyynnön jättäjä vain uteli ideat, kun ei niitä itse keksinyt tai teetti ilmaiseksi muilla hankkeensa suunnittelutyön, kun ei konsultoinnista halunnut erikseen maksaa.

Haluan kiittää diplomi-insinööri Tapio Hintikkaa, joka antoi suuryritysten kuulla kunniansa “pienten yritysten ryöstöviljelystä“. Kiitos myös Talouselämälle, että arasteltu aihe nostettiin esiin.

”Kun pienen firman yhteistyötarjous on jätetty, ison firman ekspertit tulevat tekemään syväkartoitusta. — Syväkartoituksen jälkeen pikkufirmaa pyydetään jättämään vielä uusi tarjous. Jonkun ajan kuluttua tulee kuitenkin ilmoitus, että me tehdäänkin tämä itse.” - Tapani Hintikka, Talouselämä 27.3.2009 8:55.

Gemilolla on valitettavasti kokemuksia tästä. Eräs suuryritys pyysi kaksi kertaa tarjouksen ja kävimme niin sanottuja asiantuntijakeskusteluita, kunnes ymmärsimme, että tarjouksenpyytäjä vain imi tietoja eikä ollut alunperinkään tilaamassa mitään.

Toinen tapaus paljastui vastikään, joten siksikin Hintikan puheenvuoro kävi sydämeen.

Kävimme ehdottamassa yhteistyötä viime kesänä monikansalliselle suuryritykselle. Yritys ei ollut pyytänyt tarjousta, vaan Gemilo ehdotti, miten he saisivat lisää liiketoimintaa. Yrityksen yhteyshenkilö kiitteli hyvästä ideasta, jota ei ollut tullut ajatelleeksi ja kehotti lähettämään lisätietoja. Nyt yritys on toteuttanut itse tarjoamastamme palvelusta perusversion.

Jos olisimme tehneet yhteistyötä, kaikki olisivat hyötyneet ja käyttäjillä olisi paljon parempi palvelu käytettävissä.

** Valokuva: ekstranoise / Creative Commons.