Gemilo Oy

Viestit avainsanalla ‘Katri Lietsala’

Paras työpaikka on tehty hyvästä mielestä

Sunnuntai, Elokuu 26, 2012

Katri Lietsala // Paras työpaikka ei ole aikuisten päiväkoti, jossa työantajan tehtävänä on keksiä viihdyttäviä tehtäviä työntekijöilleen. Miksi ei? Siksi, että alansa ammattilainen nauttii kättensä jäljestä, suhtautuu intohimoisesti tekemäänsä ja pystyy toteuttamaan riittävän hyvän lopputuloksen silloinkin, kun aika tai budjetti eivät riitä kaikkein parhaimpaan. Todellinen ammattilainen ei kaipaa halituokioita ja puuhanurkkaa, jossa voi pelata PlayStationilla tai pulata legoilla. Hänellä työnteko muistuttaa leikkiä, jossa voi kokeilla uutta, innostua ja toteuttaa aiemmin opittua – yhdessä tai yksin

Parhaan työpaikan paras ammattilainen ei tyydy tuijottelemaan ulos ikkunasta kuin aikoinaan päiväkodin pihassa, jossa lapsista onnettomimmat seisovat hädin tuskin omilla jaloillaan aidan vieressä itkemässä, milloin päivä viimein päättyy.

Jos ammattilainen työssään olisi vielä lapsi, hän olisi se, joka näyttää muurahaisen polulla muillekin. Hän ottaa vauhtia liukumäessä, hyppii kuralammikossa kokeillakseen, miten korkealle pisarat saa nousemaan. Hän hakisi hiekkalapion ja ämpärin sanoakseen Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku.

Ihan vain siksi, että myönteinen utelias asenne omaan työhön on yksi parhaita keinoja tehdä omasta työstä miellyttävämpää.

Kun tykkää Facebookissa vitsistä, jossa todetaan, että ensimmäiset viisi päivää viikonlopun jälkeen ovat aina vaikeimmat, se on hyvä hetki. Sellainen hetki, jolloin ammattilainen arvioi asennettaan kriittisesti pohtiakseen, tunteeko iloa omasta työstään. Jos vastaus on kielteinen, seuraavaksi tosi-ammattilainen ravistelee rutiinejaan, päättää muuttaa tapojaan tehdä töitä. Se on helppoa, koska hän haluaa olla yhtä innostunut työstään kuin aikojen alussa, jolloin hän valitsi – siis valitsi – työnsä sekä tavat, joilla työtään tekee. Mikään muu ei ole hänelle riittävän hyvää.

Paras työpaikka on hengessä mukana, koska sen jokaisella työntekijällä ja johtajalla on sama ylpeä asenne omasta työnjäljestä, joka ei ole vain lopputulos, vaan tapa, jolla tuloksiin päästiin.

 

Kuva Katri Lietsala 2012. http://creativecommons.org/licenses/by/3.0/

 

Jonain sameana arkipäivänä on ehkä ehtinyt unohtua, että oma ajattelu ja asenteet joko hidastavat tai auttavat eteenpäin. Se ei ollutkaan työpaikka tai työnantaja, joka kahlitsi oivallukset ja sai työn mahdollisesti tuntumaan “elinkautisen lusimiselta“.

Työn ilo on keino tehdä omasta työpaikasta paras työpaikka ikinä, koska tunne heijastuu kaikkiin. Ilo näkyy tehdyssä työssä parempina lopputuloksina. Ammattilaisuuden huipentuma on hetki (työnantajan helmi), jolloin haluaa omaksi ilokseen (henkilökohtainen tunne) varmistaa, että oma työnjälki (oma helmi) on valmis vasta, kun se helpottaa toisten työtä (jaettu ilo).

Parhaan työpaikan tosi-ammattilainen saa katsoa huvittuneena, kun toimitusjohtaja hihkuu  Yes, yes, yes. Ammattilainen on jo oikealla tiellä, koska lämmin huvituksen tunne virkistää ja saattaa jopa alkaa naurattaa. Seuraava askel on itse tehty tuuletus. Ammattilainen muistaa aina tuulettaa edes hiljaisesti hymisten onnistumistaan työssä, jos pokka ei vielä kestä nousta työtuolista hyppimään riemusta. Joukkotuuletus on vielä tehokkaampi.

Nyt muutama teistä ehkä jo empii.

Tuntuuko oudolta, jopa naurettavalta? Yllättävän moni aikuinen odottaa käskyjä käyttääkseen aivojaan ja jättää tekemättä asioita pelätessään hylätyksi tulemista.

Minulla on ehdotus. Ala ammattilaiseksi, joka haluaa olla mukana valtavassa aallossa omassa työyhteisössään. Aluksi vaikkapa vain siksi, että osallistuminen ja heittäytyminen tuntuu niin tajuttoman hyvältä! Yhteiseen tavoitteeseen sitoutunut ihminen osaa helposti osallistua oikealla hetkellä luodakseen jotain itseään isompaa.

Sähköposti sisäisessä viestinnässä hukkaa aikaa ja rahaa

Keskiviikko, Joulukuu 7, 2011

Katri Lietsala // Meillä ei käytetä sisäiseen viestintään sähköpostia – ei ole käytetty pariin vuoteen.  Tässä listattuna satunnaisjärjestyksessä, miksi sähköposti yrityksen sisäisessä viestinnässä ei toimi:

  • Sähköposti on henkilön oma eikä työnantajan.
  • Sähköpostiin hukkuu asioita ja niitä on vaikea löytää.
  •  ”Varmuuden vuoksi” lähetetyt sähköpostikopiot aiheuttavat sähköpostilaatikkoon turhien viestien säilön ja rasittavat vastaanottajia, jotka hukkaavat työaikaa avatessaan viestin ja miettiessään, mitä tarpeettomalle viestille pitäisi tehdä.
  • Päätöksiin liittyvät keskustelut, eteneminen ja tieto prosessiin osallistuneista jäävät sähköposteissa arkistoimatta.
  • Tieto jumittaa lomien ja työmatkojen ajan henkilöiden sähköpostissa.
  • Informaatiota hukkuu sähköpostin mukana mittava määrä, kun johtaja, kollega, aiempi työntekijä lähtee toiseen työpaikkaan, hoitovapaille, eläkkeelle.
  • Osaamista ja ns. hiljaista tietoa katoaa sähköposteihin eikä siirry uudelle ihmiselle välttämättä edes silloin, jos ihminen vaihtaa yrityksen sisällä tehtäviä tai toiseen projektiin.
  • Sähköpostin liitteet ovat riski tietokonevirusten vuoksi.
  • Sähköpostin liitteet aiheuttavat ongelmia aineistojen versiohallintaan eikä dokumentin muokkaus yhdessä ole mahdollista.
  • Tieto pirstaloituu sähköpostiin ja sen rinnalla oleviin muihin järjestelmiin, jolloin kokonaiskuvan saaminen ja ajan tasalla pysyminen vaikeutuu.
  • Sähköpostitse käytyyn keskusteluun pystyvät palaamaan vain ne ihmiset, jotka saivat kyseisen sähköpostin, vaikka asia voisi olla tärkeä tieto myös muille yrityksessä myöhemmin liittyen esimerkiksi asiakkaaseen, hankkeeseen, päätökseen tai aineistoon, jota käsiteltiin.
  • Sähköposti on yritysten ennakoimattomin tietoturva-riski: Sähköpostista saa jaettua kokonaisia keskusteluja ja liitteitä ulkopuolisille varsin helposti, vaikka se olisi luvatonta! Tätä voi tapahtua sekä vahingossa (väärä vastaanottaja, virheellinen tulkinta, kuka saa nähdä sisällön) että tarkoituksella (juoruilu, vahingonteko, tiedon varastaminen).
  • Valtaosa sähköposteista on turhaa sisältöä, joka estää varsinaisiin töihin keskittymisen.

BBC News vahvisti uutisellaan, mitä olemme Gemilossa käytännössä toteuttaneet jo aikaa sitten. Atosin Thierry Breton on aloittanut omassa yhtiössään globaalin toimintamallin, jossa parannetaan työhyvinvointia poistamalla sisäinen sähköposti. Breton kertoo BBC:lle lopettaneensa oman sähköpostin käytön sisäiseen viestintään jo viidestä kuuteen vuotta sitten ja että Atos ottaa 18 kuukaudessa uudet sisäiset viestintätavat käyttöön.

Tapaus Atos: Miksi kannattaa ratkaista tietotulva (engl. data deluge)?

Tee laskelma omassa organisaatiossasi omilla luvuillanne. Alla Atosin faktat (BBC News Technology 6.12.2011):

  • 80 000 työntekijää, 42 maata
  • yli 100 sähköpostia päivässä
  • 15-20 tuntia viikossa kului vain sähköposteihin
  • sähköposteista vain 15 %:a oli hyödyllisiä ja muu ajanhukkaa
  • nuoret työntekijät ovat jo tottuneet käyttämään aivan muita viestintävälineitä verkossa kuin sähköpostia.

[Korjattu kirjoitusvirhe 8.12.2011. Ei muita muutoksia.]

Nettiradio Songza toimii, mutta ei tarraa

Sunnuntai, Helmikuu 13, 2011

Katri Lietsala // Soittolistoihin ja musiikkiin erikoistunut Songza-palvelu koettaa haastaa Last.FM:ää ja Spotifyä. Jokunen teistä saattaa muistaa myös muutaman vuoden takaa Internet-radio Pandoran, jota aluksi sai käyttää Suomessa, mutta sittemmin suljettiin suomalaisilta tekijänoikeussyistä. VentureBeatin mukaan Songza kilpailee ensisijaisesti Pandoran kanssa.

Tuoreimpana yrityksenä on tuupata palvelu vauhtiin Mashablen kanssa. Mashablen Ystävänpäivä-soittolista avattiin muutama päivä sitten ja se on tähän mennessä saanut 25 Facebook-tykkäystä ja 13 tviittiä: Ei mikään massiivinen suosio. TweetDeckillä kyseinen soittolista löytyi #socialmedia-hashtagin kautta ja Promoted by Songza-merkinnällä, jolla tviitti pysyy listan ykkösenä, vaikka muutakin oli jo viserretty.

Suosittelulogiikka ei vakuuta

Songza ehdottaa lisäämään hakukenttään haluamansa artistin tai bändin nimen, ja se tuntuu loogiselta tavalta aloittaa. Lisäsin hakuun Adelen, jonka kappale Rolling in the deep on yksi parhaita pitkään aikaan. Ensimmäiseksi Songza kuitenkin laittaa soimaan Fergien Clumsyn, joka on samankaltainen Adelen kanssa ehkä siksi, että molemmissa laulaa nainen yksin..

Toisena kappaleena tuli Parole Di Burro, laulajana Carmen Consoli. Hm.

Vähän ajan kuluttua Songzalla soi jo Madvillainin Rhinestone Cowboy. Omasta mielestäni oli menty jokseenkin kauas alkuperäisestä artistista. Olin kuudennen kappaleen kohdalla eikä vieläkään alkuperäistä artistia, jota hain.

Tilanne johtunee musiikin tekijänoikeussopimuksista ja lisensseistä, joita Songzalla ei ole ilmeisesti hommattuna tarpeeksi laajasti. On siis tekemistä, että Songza pääsee siihen, mitä yrityksen TechCrunch-pitchaus (suomeksi lyhyt mainospuheenvuoro = ns. hissipuhe) tiivisti vuonna 2008.

Songzan taival ei ole ollut mutkaton, kuten Wikipedian artikkeli Songzasta osoittaa.

Oma soittolista nopeasti pystyyn

Songzassa on sulavaa sen tapa luoda automaattisesti oma “nettiradio” tai “musiikkikanava” jo ensimmäisestä  hausta. Kanavan viralliseksi nimeksi tulee automaattisesti käyttäjän käyttämä hakutermi, mutta sen voi onneksi vaihtaa.

Tällainen käyttöliittymä on omiaan ainakin lisäämään kanavia. Se ei silti tee niistä vielä hyviä ilman, että käyttäjä auttaa palvelua järkeilemään, mitä kappaleita kannattaisi soitella.

Lisäksi kanava on huomattava tallentaa erikseen. Se vaatiikin jo kirjautumisen palveluun.

Avainsanoja ei ole

Kappaleita saa lisättyä hakemalla artistia uudelleen tai klikkaamalla järjestelmän tarjoamasta kappaleesta seuraavaan. Ongelmana on, että kappale jää silti näkymään soittojonoon, vaikka peukuttaisi kappaleen pois (peukku alaspäin). Peukutus tuntuu turhan kevyeltä tavalta järjestellä oma soittolista, sillä voisin kyllä kuunnella John Lennonin Happy Xmas -kappaletta joulun aikaan, mutta en nyt.

Menu on uskomattoman haalealla peukutusten välissä. Siitä onneksi avautuu tarkempi valikko, josta kappaleen voi ostaa tai laittaa kokonaan sivuun (in english ban). Näin saa omasta musiikkimausta poikkeavat kappaleet piilotettua.

Huima parannus olisi, jos voisi kuunnellessaan toista radiokanavaa lisätä parhaillaan soivan kappaleen omalle radiokanavalleen samalta sivulta suoraan. Palvelun kannattaisi myös kertoa edes jotain artisteista? Huonointa on, että kappaleita ei voi tunnissa ohittaa kuin muutaman.

Kuvakaappaus Songzan pop-upista.

Songzan rajoituksia. Helmikuu 2011.

Soittolistan urliksi tulee Songzassa kanavan nimi ja oma käyttäjätunnuksesi tyyliin: http://songza.com/listen/adele-Ktria. Se oli tylsähkö yllätys, koska osoite näytti hölmöltä, jos oli nimennyt kanavan samalla nimellä, joka oli jo käyttäjätunnuksena. Vaihdoin kanavan nimen takaisin Adeleen.

Kirjautuminen palveluun
Facebook-tunnuksilla

Facebook on otettu mukaan Songzan kanavien kommentointiin, mikä tuo palvelulle näkyvyyttä sosiaalisissa verkostoissa ja toisaalta helpottaa kommentin jättämistä, koska sitä varten ei tarvitse luoda uutta erillistä tunnusta sivustolle.

Kirjautuminen onnistui rekisteröitymättä erikseen, kunhan antoi luvan palvelulle hyödyntää omaa Facebook-tunnusta. Näköjään Facebook on onnistunut lyömään läpi kirjautumisen “standardina” jopa ohi OpenID:n. Niin usein Facebook-kirjautuminen on nykyisin käytössä jopa yksinään.

Harmi kyllä Songzan FB-kirjautuminen kuitenkin karrasi vähän vastaan. Olin jo luonut kanavan. Antanut Songzalle luvan käyttää Facebook-tietoja. Kun yritin tallentaa kanavan Facebook-kirjautumisen avulla, eipä se niin vain sujuvasti enää edennytkään.

Koetin uudelleen klikkaamalla Join. Sen jälkeen olin kirjautuneena. Tuo käy yleisneuvoksi nettiin: testaa toistamiseen ja kaikki saattaakin taas toimia ;)

Monissa sosiaalisen median palveluissa oman profiilin tiedot löytyvät klikkaamalla käyttäjätunnusta oikeassa yläkulmassa sivustoa. Niin myös Songzassa, joten omat tiedot oli helppo löytää, vaikka kirjautumisen jälkeen sivusto heittikin minut etusivulleen.

Last.FM+Spotify vetivät
pidemmän korren

Näen Songzasta, kuka on viimeksi kuunnellut Adele-kanavan musiikkia. Se tuntui vähältä, koska Last.FM esimerkiksi:

  • näyttää ilmaiskäyttäjilleen artistien profiilisivuilla, kuka käyttäjistä on kuunnellut eniten kyseistä musiikkia,
  • suosittelee käyttäjän omassa profiilissa musiikkimaun mukaan naapurustoa eli käyttäjiä, jotka ovat kuunnelleet samankaltaista musiikkia,
  • listaa käyttäjän kaverit käyttäjän profiilissa näyttäen kappaleen nimen, jota kaveri on viimeksi kuunnellut.

Songza on visuaalisesti miellyttävä ja helppokäyttöinen, mutta käyttänen yhdessä Spotifyn kanssa ennemmin Last.fm:ää silti.

Last.fm listaa musiikkihistoriani ja saan siirrettyä tiedot Spotify-palvelusta sitä mukaa, kun kuuntelen musiikkia. Spotifykin on jo kehittynyt säilönä siitä, mitä vuonna 2009 kirjoittelin. Jos haluan jakaa soittolistoja, voin jakaa ne playlist-ominaisuuden avulla Spotifystä jo suoraan Facebookiin, Twitteriin tai haluamilleni ihmisille henkilökohtaisesti ilman copypastea.

Omalla kohdallani ratkaisevinta ovat henkilökohtaiset taustatilastot. Mitä enemmän niitä kertyy johonkin palveluun ilman, että siirtäminen on helppoa tai tilastot nopeasti korvattavissa, sen sitkeämmin palvelu tarraa käyttäjäänsä.

En tiedä, mahtaako Last.fm:ssä olla montakin käyttäjää, jotka eivät itse asiassa edes kuuntele musiikkia enää sen kautta, vaan käyttävät samaan tapaan kuin minä – tallentamassa oman historiansa. Last.fm on sen jo huomannut. Sen etusivulla lukee nykyisin hissipuheena:

“Last.fm lets you effortlessly keep a record of what you listen to* from any player”.

Ei hullumpi strategia.

Onnen kierre: Sosiaalinen media tuotti 36 tunnissa 5100 dollaria

Keskiviikko, Helmikuu 2, 2011

Katri Lietsala // Kun äiti sairastaa vuosia, lääkäri- ja lääkelaskut kasvavat. Mitä poika voisi tehdä? Hän miettii hetken ja päättää pyytää apua tuntemattomilta verkossa: kaikilta niiltä ihmisiltä, jotka välittäisivät tarpeeksi auttaakseen.

26.1.2011 Jason avaa blogin ja kirjoittaa ensimmäisen blogipostin. Sen päätteeksi hän lisää oman valokuvansa ja tekstin: Rakastan sinua äiti. Viestissä hän pyytää ihmisiä tviittaamaan, jakamaan tietoa eteenpäin Facebookissa tai lahjoittamaan rahaa, jotta hän voisi auttaa äitiään.

Kuva: Save Jason’s Mom -blogi

Donate-nappula blogissa alkoi toimia heti! Vaikka netissä on huijauksia, identiteettivarkauksia ja epäluotettavia sivustoja,  ihmiset ovat halunneet luottaa Jasoniin ja hänen avunpyyntöönsä. Alle viikossa sosiaalinen media tuotti tulosta.

28.1.2011 Jason kiittää. Koossa on 3700 dollaria 24 tunnissa.
29.1.2011 Jason ei tiedä mitä sanoa. Lahjoituksia on kertynyt jo 5100 dollaria 36 tunnissa.
1.2.2011 Viesti on lähtenyt liikkeelle ja myös Jason huomaa sen. Hänellä on koossa äidilleen 6165 euroa. Jason lupaa lahjoittaa hoidosta ylijäävän osuuden hyväntekeväisyyteen skleroderma-säätiölle.

Jasonin blogissa on vasta neljä blogipostausta: avausviesti ja tilannekatsaukset, jotka kertovat lahjoittajille, asiasta eteenpäin viestittäneille ja muuten vain hengessä mukana oleville, miten asiat ovat edenneet. Hän on ymmärtänyt, mitä ihmiset haluavat viestinnältä. Jos he osallistuvat, he haluavat tietää, miten asiat etenevät.

Tärkeää on myös luottamus kirjoittajaa kohtaan. Jason Rubacky on läsnä blogia seuraaville niin kuin blogiviestit ja tviittaukset osoittavat. Hänet myös tunnetaan, ja  tämän vahvistavat muiden kirjoittamat tekstit. Pelko äidin menettämisestä on yhteinen helposti jaettavissa oleva tunne ja toisaalta tiukka talous sekä liian korkeat hoitokulut monelle sairastuneelle tai sairastuneen omaiselle tuttu asiaBlogikommentti Jasonin äidiltä kaikille perhettä tukeneille ja etenkin omalle pojalle palkitsee lukijansa.

Rahojen lisäksi Jason on saanut kannustavia kommentteja blogiin, joissa ihmiset lupaavat rukoilla äidin puolesta, kertovat ajattelevansa perhettä tai ilmoittavat jo lahjoittaneensa rahaa tai jakaneensa viestiä eteenpäin esimerkiksi Twitterissä ja Facebookissa.

Mitä useampi ihminen Save Jason’s Mom -blogista kertoo, sitä useampi ihminen käy lahjoittamassa tai yksinkertaisimmillaan jakaa linkkiä ja viestiä eteenpäin, mikä moninkertaistaa mahdollisuuden löytää auttava käsi rahallisesti. Syntyy onnenkierre, kun asiat lisäksi näyttävät etenevän hyvään suuntaan. Tätä vahvistaa, että onnistumisesta syntynyt ilo on jaettu julkisesti blogissa.

Verkon ja sosiaalisen median vaikutus on hieno. Upeinta ovat silti ihmiset, jotka ovat valmiita auttamaan. Ihan niin kuin sosiaalisen median termikin edellyttää: Media ei olisi sosiaalinen ilman ihmisiä, jotka ovat valmiita vuorovaikutukseen.

Sosiaalisessa mediassa toteutettavan hyväntekeväisyys-kampanjan tai Save Jason’s Mom -blogin kaltaisten avunpyyntöjen kannalta on hyvä asia, että osallistumista varten ei välttämättä tarvitse edes tuntea toista – riittää, että tuntee.

Rahan kerääminen sosiaalisen median keinoin yksityishenkilölle ei ole Suomessakaan laitonta. Näin ainakin tulkitsin  Poliisin sivuilla olevan ohjeen mukaan. Poliisin antamassa ohjeessa todetaan, että taloudellisissa vaikeuksissa olevan yksittäisen henkilön tai perheen auttamiseksi saa kerätä varoja, samoin esimerkiksi koululuokille ja päiväkodeille. Kannattanee kuitenkin varmistaa ennen kuin aloittaa rahankeruu-sivustoa, koska nämä asiat lienee helpompi selvittää ennakkoon kuin jälkikäteen.

***

Puhun huomenna Jyväskylän ammattikorkeakoulun kutsumana Jyväskylässä, mitä kaikkea sosiaalinen media mahdollistaa. Save Jason’s Mom -sivusto tulee olemaan yksi esimerkeistä.

Näin tehdään oma Facebook-sivu yritykselle

Maanantai, Syyskuu 27, 2010

2010-09-27_1109

Katri Lietsala // Kun yritys tai yhteisö haluaa täydet irti Facebookista viestinnässään, kannattaa luoda virallinen Facebook-sivu. Sen avulla pystyy lähettämään sivustaan tykänneille viestejä, jotka näkyvät näiden ihmisten Uutiset-seinällä Facebookissa.

Ideana on, ettei käyttäjän tarvitse enää poistua omalta Facebook-sivultaan nähdäkseen, mitä ajankohtaisia uutisia tai tarjouksia yrityksellä tai yhteisöllä on hänelle tarjota.

Yritys voi näyttää itseltään myös Facebookissa

Parhaimmissa sivuissa on aina yksilöllinen etusivu Facebookissa. Esimerkiksi Intersport Megastore Koskikeskus kertoo kuluttajalupauksensa ja Facebook-missionsa etusivullaan. Elämä on parasta huumetta ry kutsuu Facebook-etusivullaan pelaamaan tietovisaa, joka on toteutettu Facebook-sovelluksena.

Aiemmin oman räätälöidyn etusivun tekeminen olisi vaatinut koodaria, syyskuun 2010 alusta Gemilo avasi avuksenne Fanisivukoneen. Fanisivukone on palvelu, jonka avulla saa kätevästi muokattua Facebook-sivunsa etusivun haluamakseen ilman ohjelmointitaitoja.

Eteneminen on helppoa.

  1. Luo ensin oma virallinen sivu Facebookissa: Luo sivu yritykselleni. Sama linkki on selattavissa esiin jokaiselta Facebookiin jo tehdyltä yrityssivulta. Selaa virallinen sivu alas asti ja katso vasemmalla olevaa palstaa, niin löydät sieltä tuon saman Luo sivu yritykselleni -tekstin.
  2. Kun olet täyttänyt perustiedot sivullesi, avaa selaimessa myös Fanisivukone. Rekisteröitymisen jälkeen pystyt tekemään etusivun Fanisivukoneella.
  3. Valitse Fanisivukoneessa oikealta näkyvistä osioista Työkalut-otsikon alta, mitä haluat omalle etusivullesi. Saat lisättyä sieltä tekstiä, kuvia ja syötteitä.
  4. Tekemällä esimerkiksi otsikon omana tekstikenttänä sitä pystyy liikuttamaan haluamaansa kohtaan sivulla hiiren tartu & raahaa (drag&drop) -ominaisuudella. Sama koskee muita tekstejä, kuvia ja syötteitä.
  5. Facebook-sivusi etusivu näkyy Fanisivukoneessa koko ajan vasemmalla puolella sellaisena kuin se näkyy myös yksittäisille Facebook-käyttäjille. Kokeile rohkeasti liikutella haluamaasi teksti- tai kuvakenttää eri kohtiin sivua.
  6. Etusivulleen kannattaa tehdä erillisiä osioita etenkin silloin, jos haluaa hallita jotakin osiota ja näyttää sen vain niille ihmisille, jotka tykkäävät sivusta. Kunkin osion kohdalla näkyy ikoni, jossa on kaksi piirrettyä ihmishahmoa. Näin saa valittua, näkevätkö kyseisen sisällön vain fanit, kaikki vai pelkästään ne ihmiset, jotka eivät ole vielä tykänneet sivusta.
  7. Fanisivukoneen Valitse ulkoasu -kohdasta vaihdetaan oman sivun yleisväritys.
  8. Taustakuvaa vaihtamalla Facebook-etusivulle luodaan yksilöllinen ulkoasu. Hae sopiva kuvatiedosto omalta tietokoneelta kohdassa Vaihda taustakuva.
  9. Fanisivukoneessa saa kutsuttua muita ihmisiä muokkaamaan samaa etusivua. Jos esimerkiksi yrityksessä on useita henkilöitä, jotka lisäävät asiakastarjouksia Facebook-sivulle, heille tulee antaa oikeudet päivittää etusivua Lisää ylläpitäjä -kohdasta.

Pitäisikö valita ryhmä vai virallinen sivu Facebookissa?

Toisin kuin Facebookin ryhmäsivu oma virallinen Facebook-sivu tuottaa automaattisesti tilastot, millaisia ihmisiä sivun viestejä seuraa kertoen esimerkiksi iän ja sukupuolijakauman. Siksi se soveltuu parhaiten tuotteille ja yrityksille oman markkinoinnin ja viestinnän tueksi, kuten Gemilon blogissa aiemminkin on kerrottu.

Ryhmäsivua kannattaa tuote- ja yrityssivuna välttää, koska sen viestit eivät lähde sivulta minnekään. Se on pahimmillaan pelkkä jemma, jonne ryhmän omistaja toivoo ihmisten palaavan, mutta ei pysty pelkästään viestejä julkaisemallakaan enää kutsumaan jäseniään takaisin.