Katri Lietsala // Suomen pelimarkkina on 1,4 miljardia, josta RAY:n osuus on 650 miljoonaa euroa. Ulkomaille liikenee suomalaispelaajien rahaa arviolta 100-140 miljoonaa euroa ja ennakoidaan, että ulkomaille pelaaminen kasvaa nimellisesti jopa 20 prosenttia vuosittain.
Kotimaisia pelejä kulutetaan jostain syystä vähemmän kuin ennen. Vuonna 2000 osuus kotitalouksien tuloista oli 1,9 prosenttia, kun taas nykyisin kukin kotitalous käyttää vuositulostaan arviolta 1,7 prosenttia pelaamiseen.
Raha-automaattiyhdistyksellä on rutkasti paineita saada aikaan lisää pelituloja.
Valtio on korottanut kaksi kertaa arpajaisveroa, kuntia kiusaa heikko talous ja järjestöillä riittää isoja hanketoiveita. RAY avustaa tänä vuonna 312 miljoonan euron arvosta, avustuksen saajia oli 1132. Moni jäi rannalle tyhjin käsin, sillä avustuksia haettiin 3 657 kohteelle ja toiveiden tynnyrin arvo oli kaikkiaan 618 miljoonaa euroa.
Samaan aikaan ihmisillä on vähentynyt käteisen määrä, mikä tarkoittaa, ettei peliautomaatteihin kilauteta yhtä helposti kolikoita kauppareissulla. Jos/kun arpajaislaissa asetetaan pelaajille 18 vuoden ikäraja, sekin vie osan RAY:n pelaajista.
RAY:n viestintäjohtaja Matti Hokkanen ei pidä pudotusta dramaattisena, mutta taantumasta tulee väistämättä seurauksia.
- Pahimpana vuonna meillä ei ole varaa käynnistää uusia hankkeita, mikäli rahoitetaan kaikkia entisiä hankkeita. - Matti Hokkanen, RAY-
Pelitoiminnalle on asetettu kolme eri strategista näkökulmaa: kuluttajan tarpeet, taloudellinen tulos sekä yhteiskunnan ja kuluttajan suojeleminen. Perustehtävänä on hankkia rahoitusta.
- Tarjonta lisää ongelmia, siksi sitä ei voida määrättömästi lisätä. Internet-pelaamisessa pelaamiselle voidaan asettaa rajoja, mikä on hyvä vastuullisuutta mietittäessä. Toisaalta vallitsee kilpailu, joka sysää hyviäkin vastuullisuusajatuksia syrjään. - Matti Hokkanen, RAY -
Nettipokerin voittokulku ja laajakaistan yleistyminen ovat saaneet RAY:n luottamaan, että Internet on yhä toimivampi kanava jakaa pelejä. Asiakasmäärien laskusuunnasta on kuitenkin huomattu, että pyörivät hedelmät eivät vetoa verkossa samalla tavalla kuin kaupan aulassa.
Nykyisin noin 30-50 prosenttia RAY:n pelituloista tulee eniten pelaavalta 5 prosentilta pelaajia. Ongelmapelaajilta tuloja kertyy 12-14 prosenttia.
RAY etsii vastauksia muuttuvilla markkinoilla neljällä eri päähankkeella: nettipeliprojekti, uudet pelisalikonseptit, maksukortti ja RAY-kortti. RAY-korttia aiotaan käyttää tunnistautumiseen kaikessa RAY:n järjestämässä pelaamisessa. Se tulee olemaan väline hallita pelaamista ja tapa markkinoida.
- Internetissä monopolia on yhä vaikeampi toteuttaa.Pienenevältä pelaajakunnalta ei voida ottaa yhä suurempaa rahasummaa. - Matti Hokkanen, RAY -
Yhteisöllisyys ja sosiaaliset verkostot tulevat näkymään RAY:n rahapeleissä. Hokkanen tosin naurahti pelien sosiaalisten ominaisuuksien olevan vähän samanlainen ajatus kuin paperiton toimisto.
- Ottaisin sellaisen heti, kun mahdollista: Huoneeseeni ei mahdu enää paperia. Varmasti syntyy sosiaalisen pelaamisen muotoja, joissa pelaajat pelaavat toisiaan vastaan eivätkä nämä pelit ole vain perinteisiä rahapelejä, kuten pokeri, mutta miten kaukana tämä trendi on tai miten vahvana se toteutuu, sitä ei kukaan osaa sanoa vielä. - Matti Hokkanen, RAY -
Hokkanen puhui Järjestöviestijöiden seminaarissa, joka pidettiin näkövammaisten palvelu- ja toimintakeskus Iiriksessä. Ilman RAY:n tukea taloa ei olisi saatu aikaiseksi.
Katri Lietsala // Paikkatiedon tavoitteena on päätöksentekijöille toiminnan hallinta ja ennakointi. Toimivaan paikkatietopalveluun tarvitaan ainakin hyvä idea, yksikkö, joka ylläpitää järjestelmää, toimijoita, jotka tuottavat tai analysoivat tietoa ja varsinainen jakelukanava, jota kautta tieto etenee esimerkiksi päättäjille, asukkaille, kollegoille, alihankkijoille.
- Paikkatiedon avulla voidaan priorisoida toimintaa. Esimerkiksi suunnittelussa voidaan hyödyntää kaikkia olemassa olevia tietolähteitä ja hankkia mahdollisesti uusia. - Johtava konsultti Ilkka Suojanen, ESRI Finland Oy -
Suojasen mukaan paikkatietoa voisi hyödyntää myös asiakaspalvelun kehittämiseen, teknisiin toimintoihin ja tilannekuvan hahmottamiseen. Kun tilanne on tiedossa, julkinen hallinto voisi paremmin reagoida palveluidensa kilpailukykyyn, parempaan laatuun ja kuluihin.
Ilkka Suojanen muistutteli myös, että nuoren sukupolven alkaessa käyttää kunnan palveluja, heidän odotuksensa verkkopalveluille ovat toiset kuin vanhemmillaan.
- He ovat tottuneet saamaan palvelun vaikka illalla kello kymmeneltä.
Paikkatietoinsinööri Markku Saastamoisen mukaan kunnissa ei ole hyödynnetty vielä paikkatietoa siinä määrin kuin se olisi mahdollista. Syitä on monia. Osa ei ole tullut ajatelleeksi paikkatiedon merkitystä, ja toisaalta tarvittava erityisosaaminen saattaa puuttua. Saastamoinen arvioi, että rakennusvalvonta on ehkä yleisin paikka, jossa kunnissa on hyödynnetty paikkatietoa.
- Aineistot on meidän pääoma. On tärkeää, että aineistoa päivitetään ja se ei ole vanhentunutta, jos jokin järjestelmä rakennetaan. - Markku Saastamoinen, Virtain kaupunki -
Saastamoisen mukaan julkisen hallinnon paikkatietopalveluissa vaivaa ns. tiimalasi-ongelma: aineistoja on paljon, mutta ylläpitäjiä vain muutama.
- Pitäisi pystyä jakamaan ja hajauttamaan toiminnot osaksi varsinaista prosessia. Selainpohjaisessa ratkaisussa asioista vastuussa oleva henkilö voi päivittää tiedot itse eikä hän tarvitse siihen paikkatietoon erikoistunutta ihmistä. - Markku Saastamoinen -
Mylläsin ajatuksia vielä vähän eteenpäin esittelemällä, miten sosiaalista mediaa voisi hyödyntää asukkaiden kuulemisessa ja uuden paikkatietosisällön luomisessa. Silloin paikkatiedon päivittämiseen ei osallistukaan enää vain kunnan oma työntekijä, vaan asukkaat itse. Parhaimmillaan syntyisi vuorovaikutusta, jossa tietoa ei vain jaeta, vaan sitä myös kerätään, työstetään ja arvioidaan yhdessä.
Esimerkiksi Open Street Map -hankkeessa on ihmisiä pyydetty luomaan ilmaista paikkatietoaineistoa. Google on vastaavasti kerännyt Intiassa kadunnimiä suoraan asukkailta karttasovellukseensa, sillä tietoa ei ole olemassa missään tietojärjestelmässä ennestään. Suomessa taas tie- ja katuverkostotietoja ylläpidetään yhdessä kuntien kanssa Digiroadissa.
Suojanen ja Saastamoinen puhuivat GIS Day -tapahtumassa kanssani tänään Virtain Marttisessa Tampereen yliopiston Virtain kulttuurintutkimusasemalla.
Katri Lietsala // Tekijänoikeusjärjestöt haluavat hyvitysmaksun mp3-soittimena toimivista matkapuhelimista ja tietokoneen USB-muisteista. Hyvitysmaksua perustellaan kolmella eri kohdalla:
“1) myytyjen laitteiden määrä,
2) laitteiden käyttö kappaleiden valmistamiseen yksityiseen käyttöön ja
3) yksityisen käytön vaikutus markkinoihin. ” -Teoston ehdotus, sivu 6
Jotenkin tragikoomista, että esimerkiksi musiikin ostajana minun pitäisi maksaa vielä vähän lisää kaikista välineistä, joissa kuuntelen samaa musiikkia. Olen kappaleen jo kertaalleen ostanut ja mielestäni Teostollekin siinä yhteydessä kai jotain hyvitystä antanut. Kummallinen tulkinta, että yhtäkkiä alan “valmistaa” kappaleita yksityiseen käyttöön.
Apulannan Ylijäämävalumaa kuulostaa kuitenkin tismalleen samalta, kuuntelinpa sitä iTunesilla tietokoneellani tai iPodin-kuulokkeista. Nämä jo itsessään rajoittavat, etten voi kuunnella ostamaani kappaletta millä sovelluksella haluan tai missä vain laitteessa, mikä sillään ärsyttää ihan tarpeeksi.
En edes käytä USB-tikkua kuin työasiakirjojen tallentamiseen. Silti pitäisi maksaa hyvitystä? Mitä Tietoviikon keskusteluista voi päätellä, niin ei ymmärrä moni mukaan.
Katri Lietsala //Google AdSense on helppo tapa ansaita lisätuloja, jos omalla sivulla on paljon kävijöitä. Eteneminen on varsin yksinkertaista. Kun haluat Google-mainokset näkyviin www-sivullesi, ilmoita kotisivusi ja yhteystietosi Googlen lomakkeella. Saat html-koodipätkän, joka sinun pitäisi lisätä oman sivusi koodiin. Sen avulla Googlen kautta ostetut mainokset alkavat näkyä sivullasi ja tienaat mainosnäytöistä.
Mainokset tulevat suoraan Googlen asiakasyrityksiltä, jotka maksavat mainostilasta Googlelle ja välillisesti myös kaikille niille, joiden sivuilla ilmoitusta klikkaillaan.
Jos et halua niinkään mainostaa muita yrityksiä omilla sivuillasi AdSensen tapaan, vaan tavoitteena on saada oma mainos muiden sivuille tai sopivien Googlen hakutulosten yhteyteen, avaa oma Googlen AdWords-tili.
Google on pienyrittäjälle varsin ystävällinen ratkaisu, sillä mukaan pääsee hyvin pienillä summilla. Maksu peritään vain klikatuista mainoksista, joten näkyvyys ja huomioarvo omalle pikkuilmoitukselle on usein paljon isompi kuin varsinainen kulu, joka mainonnasta aiheutuu.
- Voit esimerkiksi asettaa päiväbudjetiksesi viisi euroa ja maksaa korkeintaan kymmenen senttiä aina, kun mainostasi napsautetaan. - AdWords 31.10.2008 -
Ilmoitusten näkyvyyteen voi vaikuttaa antamalla avainsanoja, joiden mukaan Google mainosta näyttää. Google lupaa haistella myös nettisurffailijan sijainnin käyttäjän IP-osoitteen perusteella, jolloin oma mainos näkyy rajatummalle määrälle ihmisiä.
Katri Lietsala // BlogPulse keskittyy näyttämään erilaisia tuloksia perustuen blogeihin. Sen avulla voi muun muassa analysoida verkkotrendejä sen lisäksi, että mukana tyypillisiä listauksia luetuimmista blogeista ja jopa ihmisistä, jotka syystä tai toisesta näyttävät paistattelevan Internetin valokiilassa. Kim Holmberg Åbo Akademin informaatiotutkimuksen laitokselta näytti eilen mielenkiintoisia graafeja samasta palvelusta Yrityksen verkkotietoiskut -tapahtumassa ICT-talossa Kupittaalla.
Olin tapahtumassa itsekin puhumassa, miten yritysten tulisi ensin miettiä, mihin haluavat sosiaalista mediaa käyttää. Vasta sen jälkeen voi sitten valita, tarvitseeko blogin, wikin, sosiaalisen verkoston vai kaikkien näiden yhdistelmän.
Tuon trendikuvan perusteella näyttäisi siltä, että blogeissa puhutaan blogeista. Ilmiö tavallaan ruokkii itse itseään. Sosiaaliset verkostot eivät sellaisenaan näytä innostavan - tai ehkä blogeissa puhutaan ennemmin yksittäisistä palveluista niiden nimillä kuin yleistermillä sosiaalinen verkosto. Wikit kiinnostavat vielä vähemmän. Täytyy perehtyä hieman lisää paremmalla ajalla.
Richard Lachmanin mukaan Degrassi-yhteisön käyttäjät ovat rakentaneet tarjolla olevilla työkaluilla sen kokonaisuuden, jonka he halusivat. Sivustolla sai lähettää yksityisiä viestejä, mutta siellä ei ollut chattia. Vuorovaikutusta tuettiin myös keskustelupalstoilla. Ihmiset alkoivat käyttää keskustelupalstoja kuin chat-ryhmiä, koska he halusivat hengailla paikoissa, joissa heidän ystävänsä tai tuttunsa olivat samaan aikaan.
Eräässä keskustelupalstan viestissä on usean vuoden aikana kertynyt jo 32 000 vastausta. Keskustelusta on tullut ikään kuin oma alayhteisönsä. Ihmiset puhuvat myös verkkopalvelun historiasta eivät ainoastaan sivuston varsinaisesta teemasta, joka on Degrassi. He voivat myös palata johonkin tiettyyn keskusteluun vielä vuosien jälkeen.
Kahdeksan vuoden aikana osa käyttäjistä on jo lähtenyt kotoa, valmistunut ja mennyt yliopistoon, aloittanut työt. He eivät katsele enää tv-showta, mutta verkkoyhteisöllä on edelleen heille erityinen merkitys, vaikka se ei varmasti ollut tv-yhtiön tavoite.
Hakuominaisuuksilla voi toki palata kaikkeen, mutta sivuston kehittäjät ovat myös toteuttaneet Memories-osion, jonne käyttäjä saa talteen keskustelujaan ja voi palata 27-vuotiaana siihen, mitä sanoi 19-vuotiaana.
Menneillä keskusteluilla on merkitystä myös uusille käyttäjille. Lachman näytti kommenttia, jossa käyttäjä kiitti mahdollisuutta palata aikaan, jolloin ei itse vielä ikänsä vuoksi voinut osallistua, mutta sivuston menneen sisällön avulla pystyy eläytymään yhä samaan ajankohtaan.
Lachman listasi myös muutaman neuvon sivustojen suunnittelijoille:
Personoi moderaattorit ja ylläpitäjät.
Nuukaile säännöissä.
Viesti säännöt selkeästi ja pidä niistä kiinni.
Anna yhteisön itsensä valvoa.
Valvo.
Kokeile ideoita liittyen historian, pysyvyyteen ja yhteenkuuluvuuteen.
Lachman puhui AOIR-konferenssissa Kööpenhaminassa lokakuussa 2008.
Katri Lietsala // Viime vuoden vaalien aikaan Tanskassa odotettiin Internetin nousevan yhtä tärkeäksi mediaksi kuin television ja että Web 2.0 aiheuttaisi Internetin läpimurron ihmisten miettiessä, ketä äänestää. Näin ei kuitenkaan käynyt.
- Huomasimme, että verkkoa käytettiin lisänä, ei niinkään korvikkeena. Televisio säilyi ykkösenä, mutta Internet nousi lehtien rinnalle. - Jakob Linaa Jensen-
Ihmiset olivat myös edelleen uskollisia perinteiselle medialle. He käyttivät tuttujen televisiokanavien, radioiden ja lehtien verkkosivuja, joten Internetin käytöllä ei oikeastaan ollut vaikutusta poliittiseen agendaan. Tutut vanhat kanavat tarjosivat sisällön.
Eniten tanskalaiset käyttivät erilaisia poliittisia kyselyjä ja testejä verkossa tai seurasivat online-mielipidekyselyjä. Yli 40 prosenttia myös osallistui verkkokyselyihin itse eikä vain katsonut niiden tuloksia, kun taas vain 5,6 prosenttia oli kysellyt tai kommentoinut puolueiden tai poliitikkojen blogeissa.
Taas yksi esimerkki, miten vaivattomuus leimaa osallistumista verkossa. Mitä helpommin tanskalainen pystyi osallistumaan, sen todennäköisempää vaaleihin liittyvän palvelun käyttö oli.
Jensen kertoi, että käyttäjät, jotka eivät olleet sinut Internetin kanssa, suhtautuivat verkkoon kielteisesti. Heille Internet edusti edelleen lähinnä pedofiilien tyyssijaa. Jensenin vastaus heille oli varsin ymmärrettävä. Se sopii myös vastaukseksi heille, jotka Suomessa ensimmäiseksi osoittivat sormellaan Internetiä, kun mietittiin, mikä motivoi Kauhajoen murhaajaa.
- Internet ei vahingoita, vaan ihmiset, jotka Internetiä käyttävät.
Jensenin tulokset perustuvat 5080 käyttäjän paneeliin ja kyselyyn, johon vastasi 980 ihmistä. Heistä 25,4 prosenttia oli hyvin kiinnostuneita politiikasta ja 45,9 % jonkin verran kiinnostuneita. Vain 3,6 vastaajista ilmoitti, ettei heitä kiinnosta politiikka.
Jensen puhui AOIR-konferenssissa viime viikolla Kööpenhaminassa.
Katri Lietsala // Opiskelijat arvostavat Internetin oppimisympäristöissä käytettävyyttä ja mukautuvuutta, jolla ratkaisun saa personoitua itselleen sopivaksi. Avoimen lähdekoodin liitännäisten avulla perusoppimisympäristöstä tulee joustava. Liitännäisten lisäksi kaivattiin mahdollisuutta tilata yksittäisistä aiheista sisältöjä. Tähän tarpeeseen syötteet vastaisivat hyvin.
Shirley Williams kertoi AOIR-konferenssissa selvityksestä, jossa huomattiin, että Facebook näytti toimivan paremmin kuin yliopiston käytössä oleva Blackboard. Itse asiassa osa opiskelijoista näyttäisi oppivan sosiaalisten verkostojen kautta jopa ilman kurssimateriaaleja.
Williams listasi Blackboardin ongelmaksi, että siellä verkostoon kuuluvat aina luokkakaverit eivätkä esimerkiksi samasta aiheesta kiinnostuneet muut opiskelijat, saati jo valmistuneet tai eri vuosikurssin opiskelijat.
Lisäksi verkossa olevissa oppimisympäristöissä on usein ongelmana, että kurssin päätyttyä kurssilaisten verkosto katoaa. Näinhän on myös Moodlessa, jota Suomessa käytetään useissa kouluissa ja yliopistoissa? Moodlen tyyppisiä oppimisympäristöjä ei ankkuroida henkilökohtaiseen profiiliin, joka on kaiken ydin sosiaalisessa mediassa. Sen rakenne perustuu enemmän tiedostojen jakamiseen kuin verkostoihin, joissa sisältö virtaa.
Williams kertoi, että hänen yliopistossaan on mietitty oman oppimisympäristön rakentamista niin, että siinä voitaisiin hyödyntää Facebookista tuttuja ominaisuuksia. Toisaalta osa oppimisympäristöjen nykyisistä ongelmista johtuu koulujen omasta politiikasta ja budjeteista: siitä, miten vapaat kädet opiskelijoille halutaan antaa.
Yleisöstä kommentoitiin, että toisaalta kouluissa, yliopistoissa on aina ollut tavoitteena hoitaa opetus ja oppiminen omassa ympäristössä epämuodollisen vapaamman ympäristön sijasta. Kysyjän mukaan kouluilla ei ole tarvetta puuttua näihin epämuodollisiin oppimisympäristöihin sillä, vaikka nuoret oppivatkin pubeissa, kahviloissa, Facebookin kaltaisissa virtuaalitiloissa, ei koulun tarvitse lähteä samaan paikkaan.
Williams ei allekirjoittanut kommenttia.
- Oppiminen jatkuu koulujen käytävillä. Tarjosimme ennen enemmän yhteisiä tiloja opiskelijoille, siihen pitäisi pyrkiä taas. - Shirley Williams -
Susan Barnes kertoimielenkiintoisen huomion omasta tutkimuksestaan. Hänen tutkimuksessaan verrattiin Moodlea, Joomlaa ja phpBB:tä. Opiskelijat hallitsivat omia projektejaan järjestelmillä ja käyttivät niitä keskusteluun. Palvelut eivät olleet identtisiä, mutta niitä käytettiin samaan tarkoitukseen.
Tutkijat yllätti, että opiskelijat eivät pitäneet ryhmänsä jäseniä osana sosiaalista verkostoaan. En tiedä, miksi, sillä eihän ryhmätöissä välttämättä toinen opiskelija todellakaan kuulu omaan sosiaaliseen verkostoon. Häneen saattaa tutustua ryhmätyön aikana, mutta aikaa ei välttämättä vietetä enempää yhdessä.
Katri Lietsala // YouDecide2007-kampanjassa toteutettiin Australian asukkaille alusta, jolla asukkaat saivat raportoida huomaamistaan asioista. Parhaimmat jutuista päätyivät perinteiseen mediaan myös, kun toimittajat kiinnostuivat aiheista.
- Emme odottaneet, että alueilla, joissa oli surkea Internet-yhteys, ihmiset olisivat hypänneet mukaan, mutta niin vain kävi. - Axel Bruns -
Syynä saattoi olla, ettei alueilla ollut laatujournalismia tai välttämättä mitään juttuja näiden ihmisten asuinalueista.
Hankkeesta opittiin, että palveluun kannattaa laittaa siemeneksi jotain sisältöjä, joiden avulla palvelu lähtee käyntiin ja ihmisillä on jotain mihin tarttua. Lisäksi sivuston ylläpitäjien, “toimituksen“, kannattaa seurata, mitä palvelussa tapahtuu.
On myös järkevä suunnitella erilaisia tapoja, joilla kävijä voi osallistua vain hieman kokonaishankkeeseen, jos hänellä ei ole halua, aikaa tai osaamista tehdä esimerkiksi kokonaista artikkelia. Se lisää sivuston houkuttelevuutta.
- Suosituimmat artikkelit oli kirjoitettu perinteisen journalismin tyyliin ja siksi ne ehkä olivat myös helpommin haettavissa. Kaikki kommentoiduimmat artikkelit olivat kansalaisjournalistien kirjoittamia. Amatöörien artikkelit herättävät enemmän keskustelua kuin perinteiseen journalistiseen tapaan kirjoitettu artikkeli. - Axel Bruns -
Juttelin Brunsin kanssa, mikä tähän mahtaa olla syynä. Tutkimusryhmä ei ole vielä haastatellut osallistujia, mutta hän aavisteli syyn olevan toimittajien tavassa irrottaa itsensä jutuista, esitellä vain faktat.
- Niin sanottujen amatöörien jutut on kirjoitettu enemmän sydämellä kuin järjellä, vaikka se onkin ehkä vähän ikävästi sanottu. Kansalaisjournalismissa on perinteistä journalismia enemmän koukkuja, jotka osallistavat muut keskusteluun. - Axel Bruns -
Brunsin mukaan menestyneimmät kansalaisjournalismisivustot ovat onnistuneet yhdistämään kansalaisjournalismin ja perinteisen journalismin. Sisällöt tulisi myös yhdistellä maantieteellisesti, jotta asukkaat löytävät itseään kiinnostavat aiheet paikan mukaan.
Bruns puhui AOIR-konferenssissa Kööpenhaminassa. Bruns on kirjoittanut aiheesta artikkelin yhdessä Jason Wilsonin ja Barry Saundersin kanssa.
Katri Lietsala // Internetissä on paljon yhdeltä monelle viestintää (one to many), vaikka siihen voisikin jonkin verran myös vastaanottaja osallistua. Näin ollen se muistuttaa broadcast-lähetystä. Viestintää dominoi sähköposti, mutta uutiset ovat saamassa etumatkaa kiinni. Siinä muutamia AOIR:n pääpuhujan Rich Lingin ajatuksia eiliseltä.
Ling huomautti, että samoin kuin netissä myös kännykässä viestintä tukee intiimiä läsnäoloa ja suurin osa viestinnästä kohdistuu hyvin rajattuun joukkoon ihmisiä.
Esimerkiksi norjalaiset käyttävät kännykkäänsä eniten tekstiviesteihin (56 %) ja ääneen (34 %), kun taas MMS-viestit jäävät kahteen prosenttiin ja mobiiliwebbi viiteen prosenttiin. Itse asiassa Internetin merkitys näyttää kasvavan oikeastaan vasta nyt, kun iPhone saavuttaa markkinoita.
Samalla tavalla myös ostaminen on intiimiä ja siihen liittyvät olennaisesti kanssaihmiset, joiden kanssa olemme tekemisissä.
- Jonkin teknologian tai työkalun kotiuttaminen on sosiaalinen prosessi. En päätä yksin, vaan kyse on neuvottelusta, jota käyn sosiaalisen verkostoni kanssa. Tekninen toiminto ei määritä, miten ymmärrämme jotkin työkalut, vaan sosiaalinen vuorovaikutus. - Rich Ling -
Lisäksi päätöksiimme vaikuttaa esteettisyys.
Ennen kuin tuote tai palvelu tulee osaksi arkea, kuluttajan pitää ymmärtää, että juttu ylipäätään on olemassa. Sen jälkeen päätämme, ostammeko vaiko emme. Tätä voi edeltää pitkäkin pohdiskelu palvelun ominaisuuksista. Esiin saattaa tulla myös Lingin sanoin “vaimorajoitus“; mitä puoliso mahtaa sanoa.
- Kun tuote tai palvelu tulee osaksi omaa kotiamme, se alkaa toisten ihmisten mielissä määrittää, millainen henkilö olemme. Hankintapäätös ei ole mitenkään triviaali. - Rich Ling -
Kun jokin asia on ostettu, se pitää sijoittaa olemassa olevaan ympäristöön: mihin televisio laitetaan olohuoneessa, tuleeko tietokone sohvan reunalle vai työpöydälle.
Pohdin Lingin puheen jälkeen, että sama koskee myös verkkopalveluja. Käyttäjä joutuu ratkaisemaan, miten uusi verkkopalvelu tai sovellus liittyy jo käytössä oleviin sivustoihin, jo olemassa olevaan profiiliin, jota käyttää.
Kyllähän se harmittaisi, jos vaikkapa tv-sarjan katsojan pitäisi aina mennä tv-studiolle nähdäkseen sarjan tai jos ostaisin hiustenkuivaajan, mutta voisin käyttää sitä vain myymälässä, josta sen ostin. Saitteko kiinni, mitä ajan takaa?
Perinteisten verkkosivujen tekijäthän olettavat, että kuluttaja on valmis kuluttamaan sisällöt aina heidän omilla sivuillaan sen sijaan, että saisi sijoittaa ne “kotiinsa”.
- Joskus tosin ostos ei teekään, mitä odotimme. Työnnämme jutun vain jonnekin välttääksemme nolostumisen. - Rich Ling -
Ostos voi olla musiikkia, t-paita, online-työkalu, jolla pidämme muihin yhteyttä. Ostajasta syntyy välittömästi mielikuva, jos hän käyttää esimerkiksi GoldVishin Le million-puhelinta.
Lingin mukaan kaikki käyttö, kulutus ja omistajuus on muiden olettamaa. Jos toinen uskoo, että kaverilla on kännykkä, hän yrittää etsiä siihen numeroa, johon voisi soittaa.
- Kotiuttamisen yhteydessä netistä ja mobiililaitteista tulee sosiaalisia faktoja. - Rich Ling -
Kun jostakin tuotteesta tulee osa kansan ideologiaa (engl. folk ideology) ja itsestäänselvyys (engl. taken for grantedness), siitä tulee sosiaalinen fakta, jota ilman ei kuvitella enää arkea.
Ongelmia aiheutuu silloin, jos enemmistölle yleinen onkin jollekulle harvinainen.
- Esimerkiksi voimmeko palvella sinua kansalaisena, jos sinulla ei ole postilaatikkoa tai nettiyhteyttä? Kyse on voimasuhteista. - Rich Ling -
Rich Ling puhui Kööpenhaminassa pidetyssä AOIR-konferenssissa lokakuussa 2008.
Katri Lietsala // Internet-tutkijat nostivat AOIR-konferenssissa useita haasteita, jotka liittyvät Facebookiin ja sen nykyiseen käyttöliittymään.
Käyttäjät eivät voi vaikuttaa syötteisiin, joita he näkevät.
On vaikea päättää, mitä näyttää millekin “yleisölleen” omassa profiilissaan.
Vielä vaikeampi on tietää, mitä muut oikeastaan näkevät omista tiedoista.
Yksityisyyden säätäminen on hankalaa eikä käyttäjä välttämättä ymmärrä, että yksityiseksi merkitty tieto voikin paljastua, jos liittyy johonkin Facebookin ryhmistä.
Käyttäjällä tulisi olla mahdollisuus pitää useita profiileja samassa palvelussa (musiikifani - yliopisto-opettaja - perhetuttu - party animal = yksi ja sama ihminen, mutta useita viiteryhmiä, joissa näyttää identiteetistään eri puolia IRL).
Kun mielikuva itsestä on syntynyt, sen muuttaminen on todella vaikeaa jälkeenpäin.
Kerran jaettua sisältöä ei saa verkosta enää takaisin. Se on jo jollakulla tallessa, kopioituna.
Palvelun elinkaari ei välttämättä riitä koko käyttäjän elämän ajaksi, vaan ikääntyessään ihmiset siirtyvät toisiin yhteisöihin.
Eri ikäkausien sisältöihin on myöhemmin hankala, ellei mahdoton palata, vaikka käyttäjä niin haluaisi.
Katri Lietsala // Flash on ollut tietotekninen taito, mutta myös designerille keino nostaa omaa profiiliaan verkossa. Näin ainakin tutkija Megan Sapnarin mukaan. Sapnar esitteli Flashin historiaa ajoittaen kehitysympäristön olennaiseksi osaksi www-designia etenkin vuosina 1998-2001.
HotWired julkaistiin lokakuussa 1994. Se oli Sapnarin mukaan ensimmäinen kerta, kun verkkoon tuotiin mainosbannerit. Samalla vuosikymmenellä oli myös meneillään toinenkin iso muutos. Verkkosivuilla alettiin vaatia käyttäjätunnuksia ja salasanoja, mikä kauhistutti Internetin ensimmäisiä pioneereja, joille verkko edusti vapautta.
Syntyi teollisuus, jossa verkkopalveluiden tuottajat (web service providers) vastasivat verkkosivustojen tekemisestä, mutta mainostoimistoille jäi yhä brändien ylläpito. Vuosina 1996-1997 Coca-Cola ja Nike alkoivat ohittaa mainostoimistot ja asioida suoraan verkkopalvelutuottajien kanssa.
Sapnar arvioi, että aluksi mainostoimistoja ei huolettanut: verkkofirmojen liiketoiminta oli pientä. Sitten dot.com alkoi jyllätä todella, ja mainostoimistot perustivat omia yksikköjään. Esimerkiksi Saachi&Saachi aloitti Darling Digitalin.
Www-yrittäjät alkoivat puhua itsestään markkinointikonsultteina. Vuonna 1998-1999 edettiin verkkokauppaan ja sähköiseen liiketoimintaan (e-commerce). Parhaat pienet toimijat katosivat holding-yhtiöiden syliin. Uusmedia ei näyttänyt enää seksikkäältä eikä luovalta.
Megan Sapnarin mukaan Flash tuli kuin tilauksesta tähän tilanteeseen myyntipuheillaan. “Stickiness, cut through the clutter!”
Lave ja Wenger alkoivat puhua jo vuonna 1991, miten tekijäyhteisö (coP, Community of Practice) jakoi kokemuksia, tarinoita ja ratkaisuja ja miten sisäinen motivaatio ajoi väkeä eteenpäin.
- Esimerkiksi Flashin tekijöille tuli tiettyjä tyylisääntöjä: miltä www-sivun tulisi näyttää ja toimia. - Megan Sapnar -
Designerit julkaisivat CD-romeja ja tekivät omia henkilökohtaisia sivuja, jotka toimivat käyntikortteina verkossa. Design portaalit olivat suosittuja 1998-2000, ja suosituimmat Flash-mestarit julkaisivat kirjoja ja ansaitsivat valtavia summia palkkaa.
- Miehet olivat Flash-mestareita. Puhuttiin polkien kerhosta. Tosin oli myös naisia, jotka tekivät Flashia. Osa heistä puhui itsestään Flash-jumalattarina. - Megan Sapnar -
Flash-designiin liittyy Skip intro. Se ei ole järin käyttäjäystävällistä. Esimerkiksi käyttöliittymä Jakob Nielsen on todennut, että 99 % Flashista on huonoa.
- Pitääkseen Flashin edelleen vahvana Macromedia Flash julkaisi käyttöliittymävinkkejä. He palkkasivat myös Nielsenin neuvomaan, miten Flashia voisi käyttää paremmin. - Megan Sapnar -
Katri Lietsala // Tuoreen tutkimustuloksen mukaan 15-65-vuotiaista australialaisista jopa 69 prosentilla on jo oma profiili. Miehet ovat lämmenneet sosiaalisiin verkostoihin perustuville sivuille vähän hitaammin (69 %) kuin naiset (71 %). Myös iällä on merkitystä, sillä 17-25-vuotiailla oma profiili oli jo selkeällä enemmistöllä.
Kirsty Ann Young kertoi, että nuorilla on ainakin 50-100 ystävää, kun taas vanhemmilla käyttäjillä ystävien määrä jää yleensä 1:stä 50:een ystävään. Erityisen vähiin kavereiden määrä putoaa yli 36-vuotiailla, joilla oli online-verkostoissaan enää 1-5 ystävää, kun taas esimerkiksi 26-35-vuotiailla oli jo 20 ystävää tai enemmän. Tästä ei voi päätellä tosin ystävien määrää oikeasti, Internetin ulkopuolella.
Mielenkiintoista oli kuitenkin, että nuoret tapaavat verkon ulkopuolella paljon enemmän ystäviään kuin yli 25-vuotiaat. Lisäksi 18-25-vuotiaat australialaiset soittelivat ystävilleen kaikkein eniten puhelimitse muihin ikäryhmiin verrattuna.
Tuo on loistava huomio! Sehän kertoo, että osallistuminen sosiaaliseen mediaan ei suinkaan vähennä yhteydenpitoa verkon ulkopuolella.
Samalla tutkimustulos laittaa pakosti ajattelemaan, että vanhemmilla käyttäjillä oma sosiaalinen elämä verkon ulkopuolella ei näy välttämättä verkossa. Se on ainakin mieluisampi ajatus kuin, että sosiaalinen elämä ja vuorovaikutus vähenevät ihmisen ikääntyessä..
Ei enää jakseta tai ehditä kyläillä, tavata ihmisiä, työskennellään yksin ilman samanlaista ryhmää ystäviä kuin nuorilla on opiskelupaikoissaan?
Vaikka oma profiili onkin perusta kaikelle osallistumiselle, puolet australialaiskyselyyn osallistuneista vietti profiilissaan aikaa alle tunnin ja vain todella pieni osa, yksi prosentti, saattoi kuluttaa jopa 10-20 tuntia. Se on jo melkoinen aika pelkästään omassa profiilissa.
Ystävien profiilit kiinnostivat enemmän ja yleisin aika, jota käytettiin ystävien profiileissa, oli 1-5 tuntia (40 %).
Yleensä omaa profiilikuvaa päivitettiin useita kertoja vuodessa, mutta harvemmin kuin joka kuukausi. Profiilikuvan valintaan vaikuttavat tutkimuksen mukaan esimerkiksi seuraavat asiat:
Kuva näyttää hyvältä.
Se näyttää halutun mielikuvan itsestä.
Esittää jotain erityistä tilannetta.
Sisältää itselle tärkeän ihmisen: ystävän tai oman rakkaan.
Mukavuustekijä: oli ainoa kuva mitä oli saatavilla.
Säilyttää anonymiteetin.
Kuva, joka ei ole itsestä, vaan edustaa, jotain mistä pitää (sarjakuvahahmo, fanituksen kohde).
Syy osallistua sosiaaliseen mediaan oli varsin selkeä: 79 % haluaa pysyä yhteyksissä kaveriensa kanssa. Kuten eräs haastatelluista oli todennut: Jos ei olisi profiilia, en tiedä mitä muuta sillä ajalla tekisin, varmasti puhelinlasku kasvaisi huimasti.
Profiileissa on toki huonotkin puolensa. Erään vastaajan mielestä profiilit ovat egojen ilmentymiä ja ennen pitkää niistä tulee yksitoikkoisia ja puuduttavaa. Pitää varmasti paikkansa sekin.
Katri Lietsala // Nuoret kertovat Facebookissa oman nimensä ja seksuaalisen suuntautuneisuutensa kenelle tahansa, mutta saattavat rajoittaa näkyvyyttä omalta perheeltään.
Esimerkiksi vanhemmat tai sisaret saattavat olla suurin huolenaihe kanadalaisnuorelle, joka on Facebookissa. Nuori ei välttämättä halua, että oma perhe näkee heidät esimerkiksi valokuvissa, joita ei ole tarkoitettukaan kuin nuoren kavereille.
Kanadalaistutkimuksessa on huomattu, että ihmiset, jotka käyttävät Facebookia eniten, eivät kerro itsestään yhtään sen enempää tai vähempää kuin vähän Facebookia käyttävät. Sen sijaan mitä enemmän ihmiset ovat huolissaan omasta yksityisyydestään, sitä enemmän he miettivät, mitä julkaisevat. Verkoston koolla ei näyttäisi olevan kuitenkaan merkitystä siihen, pohtiiko yksityisyyttään vai ei.
Mitä avoimempi profiili, sitä enemmän tietoakin paljastettiin. Ne opiskelijat, jotka valitsivat Facebookissa avoimen profiilin, olivat myös niitä, jotka ovat valmiit kertomaan itsestään julkisesti enemmän.
Selkeä vähemmistö paljasti puhelinnumeronsa tai osoitteensa. Ehkä Internetissä on helpompi käsitellä häiriöt kuin verkon ulkopuolella?
Katri Lietsala // Journalistien normit, rutiinit, ihanteet ja arvot vaikuttavat siihen, mitä odotuksia myös journalismille on. Toisaalta myös markkinat vaikuttavat journalismiin.
- Erottautumisen tarve on yhä isompi, mutta samalla resurssit kilpailijoista erottautumiseen ovat yhä pienemmät. - Arne H. Krumsvik -
Krumsvik toteaa mediayhtiöiden etsineen verkosta kaupallista menestystä ja kun sitä ei ole tullut, verkon työkaluja on alettu pitää liian kalliina suhteessa niistä saatuun hyötyyn. Esimerkiksi 50 ihmistä konferenssisalissa on hieno juttu, kun taas CNN:lle 50 ihmistä ei ole mitään.
Tutkimuksen kohteena olivat kaksi mediayhtiötä CNN (Cable News Network) ja NRK (Norwegian Broadcasting Corporation).
Krumsvik siteerasi erästä haastateltua, jota käyttäjäsisällöt eivät kiinnostaneet, koska haastateltu ei yksinkertaisesti keksinyt, miten media voisi tuotteena hyötyä näistä sisällöistä.
NRK:n tapauksessa käyttäjäsisällöt ja verkkojournalismit nähtiin keinona lisätä asiakasuskollisuutta yleisössä, joka on hyvin segmentoitunut ja jolla on omat nichensä.
CNN:llä taas on kaupallistettuna tuote iReport, jonka kautta kerätään uutisaineistoa ihmisiltä. Krumsvikin mukaan kyse on kuitenkin televisiota varten tehdystä jutusta ilman, että se olisi merkittävä osa CNN:n online-tarjontaa.
Käyttäjä ja hänen tuottamansa sisältö jää ikään kuin mausteeksi tai näkyy viihdepuolella videoiden jakamisena, sen sijaan, että se olisi jotenkin olennainen osa journalistin työkalupakkia. Olen käsitellyt samaa asiaa Esa Sirkkusen kanssa kirjassamme.
Arne H. Krumsvik Oslosta on tutkinut mediaa journalismin, yhtiön strategian ja portfolion näkulmasta. Aineisto perustui 35 haastatteluun.
Katri Lietsala // Blogi löytyy sitä paremmin, mitä useammasta paikasta sinne johtaa linkkejä. Tutkija Paul Emerson Teusner nosti AOIR-konferenssissa esiin pari kohtaa, jotka vaikuttavat linkitysten määrään. Teusnerin mukaan bloggaajat, jotka keskittyvät omaan asuinalueeseensa tai päivän tapahtumiin, eivät saa vastaavaa määrää linkityksiä kuin ne blogit, joissa keskustelu kohdistuu laajempiin, useampia ihmisiä koskeviin asioihin. Näin on, vaikka kummankin tyyppisillä blogeilla olisi sama määrä lukijoita ja siten yhtä todennäköistä tulla linkitetyksi.
Bloggaajan oma sosiaalinen verkosto on toinen tekijä, joka vaikuttaa linkityksiin. Teusner huomasi uskonnollisia bloggaajia tutkiessaan, että bloggaajat linkittävät blogeihin myös sen mukaan, keihin kirjoittajiin he ovat olleet yhteydessä verkon ulkopuolella. Sama tulee ilmi, kun katselee ihmisten blogeissa olevia linkkilistoja muihin blogeihin. Blogi saattaa kiinnostaa vain siksi, että tietää ihmisen, joka sitä kirjoittaa.
Katri Lietsala // Käyttöliittymä voi olla intuitiivinen tai sitten ei. Tuttavani kertoi, miten hän vieraili Second Lifessa ensimmäistä kertaa eikä osannut oikein liikkua virtuaalimaailmassa, koska käyttöliittymä tuntui oudolta hallita. Satunnainen SL-saalistaja huomasi hänet ja alkoi lähennellä. Vaikka kyse oli virtuaalihahmosta, joka oli vasta luotu, tilanne ahdisti. Hän yritti kieltää, paeta. Kun mikään ei enää onnistunut, hän teki sen, minkä pystyi. Veti piuhan irti seinästä..
Katri Lietsala // Marc Davis toi MindTrekissa esiin, miten aiemmin riitti, kun mietti käyttöliittymää, jolla yksi ihminen pystyi hyödyntämään tietokonetta, kun taas Web 2:0:n ja sosiaalisen median aikakaudella tehtävänä on ei vain yhdistää miljoonia tietokoneita, mutta ihmisiä.
Davisin mukaan verkkopalvelujen suunnittelijoiden tulisi miettiä sisällön kuluttajien ja tekijöiden sijasta myös ihmisiä, jotka ovat innostuneita,the enthusiasts, jotka osallistuvat fanittamalla tai arvioimalla sen sijaan, että välttämättä luovat alkuperäisen sisällön. Toinen merkittävä ryhmä ovat yhdistelijät, the remixers: ihmiset, jotka kokoavat soittolistoja ja tuottavat mash-upeja, yhdistelmiä erilaisista sisällöistä.
Koska kaikki liittyy ihmisiin, eivät pelkät insinöörit riitä. Hyvässä tiimissä on aina myös tekijöitä, jotka miettivät, mikä motivoi ihmisiä, miksi he käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät.
Everyone is a nerd in something. - Marc Davis.
Jokaisella meillä on jokin asia, johon suhtaudumme intohimoisesti ja johon käytämme vapaa-aikaamme.
Sisällön, yhteisön ja kontekstin lisäksi kehittäjän muistilistalla on neljä W-kirjainta, joilla asiat saa järjestykseen. Kysymykset ovat: where, when, who, what. Marc Davis muistutti, että uuden ajan Internetissä pyritään luomaan järjestelmiä, joissa näiden neljän kysymyksen perusteella voidaan tarjota entistä mielenkiintoisempia palveluja. Hän oli selvästi innoissaan myös mobiilista identiteetistä, jossa puhelimesta tulee maailmankaikkeuden keskus ja omat ihmiset ovat aina mukana.
Davis jopa iloitsi, että paikannuksen ja oikean ajankohdan ansiosta mainonnasta tulee lahja sen sijasta, että se vain ärsyttäisi.
Oli ilo huomata, että vaivattomuus näyttää olevan myös Yahoon mantra. Marc otti nokialaisellaan kuvan yleisöstä. Puhelin paikansi, missä puhuja oli ja ehdotti Hotelli Rosenhdahlia. Lisäksi se poimi avainsanoiksi tulevista tapahtumista MindTrekin. Koska Marc oli käyttänyt aiemmin yleisö-avainsanaa, myös se löytyi helposti kirjoittamalla pelkkä au (engl. audience) hakukenttään.
Loistava palvelu. Etenkin jos kuulin oikein geotagein merkittyjen valokuvien määrän - 60 miljoonaa? Onhan se järkyttävää ajanhukkaa, jos suurin osa on lisätty kartalle käsin.
Davisin puhelin siis päivitti kuvan tageineen suoraan Flickriin, jossa se yhdistyi kartta-aineistoon ilman lisätyötä. Toinen esimerkki vaivattomuudesta oli puhujan kannettava Mac (mikä ei ole uutinen). Läppäri näytti Tampereen sään ilman, että Davisin olisi tarvinnut erikseen kertoa, että hän haluaa katsoa Tampereen sään. Kätevää.
Katri Lietsala // Smulen hittituote iPhoneen on sytkäri, jonka liekki liikkuu puhelinta käänneltäessä ja jonka liekin saa puhallettua sammuksiin puhaltamalla mikrofoniin. Idea on yksinkertaisuudessaan niin kaunis ja niin toimiva, ettei voi kuin ihailla. Sovellus maksaa vajaan dollarin. Arvatkaapa onko käynyt kaupaksi? Totta kai. Yli 70 000 ostajaa parissa päivässä.
Smulen Sonic Lighter vetoaa loistavasti ihmisten haluun olla piirun verran näkyvämpiä kuin muut. Jos ei sovellusta osta ja käytä, ei saa omaa asuinaluettaan loistamaan kirkkaasti maapallolla. Kun valoa voi vielä jakaa helposti ystäville koskettamalla toisen iPhonea (onko joku suomalainen jo testannut, kiinnostaisi kuullla kokemuksia?), niin mikä sen mahtavampaa. Talk about social shopping!
Kuluttaja pystyy latamaan iPhoneen Moderati Incin toteuttaman Zippo-sytkärin ilmaiseksi, mutta ilmeisesti maksullinen Sonic Lighter on iskenyt parempaan kultasuoneen. Fiksua näyttää kaikki liekit ja rohkaista ihmisiä valaisemaan oma maankolkkansa paremmin näkyviin.
Smulea rahoittaa Bessemer Venture Partners. Näkyvyys mediassa on ollut huima.
Katri Lietsala // Tuoreimmassa Imagessa oli mukava juttu, miten pieni on uusi iso. Loistavaa! Minusta tuohon tiivistyy myös sosiaalisen median ydin. Siksi vähän ihmetytti, kun samassa lehdessä irroteltiin, ettei Facebookissa ole mitään ihmeellistä, koska siellä ihmiset vain kertoilevat sairauksistaan, että ovat töissä, kaukokohteessa matkoilla ja muuta tylsää. Tuohan on nimenomaan pientä, joka on silti isoa.
Tylsää ehkä, myönnetään, mutta suurimmalle osalle ihmisistä tavallista kuulumisten vaihtamista: elämistä, joka ei ole vedenalaisia räjähdyksiä Sipadanilla, vaan syysflunssaa ja töissä istumista, jonka tarkoituksena ei ole alunpitäenkään olla viikon järisyttävin uutinen. Kunhan kerrotaan, että “täällä ollaan, edelleen elossa“.
Aina välillä on myös ilon pilkahduksia, joita on mukava lukea, kun joku tekeekin tavallisesta poikkeavaa tai tavallisen mukavaa, vaikka valitsisi valmiimman polun kuin Päivi ja Santeri. Itse olen saanut mainiot viinivinkit pyytämättä päivitettyäni Facebookin status updaten ja improvisoitua terassiseuraa kesällä. Kiitos Janne ja Petri! Passiivisesta infosta seurasikin aktiivista vuorovaikutusta. Se oli mukava yllätys.
ps. Tieke kutsui minut puhumaan bisnestreffeille 12. syyskuuta Helsinkiin. Tavataan siellä ja jutellaan lisää, ellei aiemmin nähdä?
Katri Lietsala ja Tomi Terentjeff: Olemme saaneet monia uusia asiakkaita viime aikoina. Yksi mukavimpia uutisia oli kuulla, että yrityksemme voitti tarjouskilpailun, jonka Suomen taideyliopistojen koulutus- ja kehittämisinstituutti IADE järjesti.
Kahdeksan yritystä jätti tarjouksen. Niistä kaksi otettiin haastatteluun keskustelemaan lähemmin tarjouksesta ja miten yritys järjestäisi IADE:n tarvitsemat hankesivustot ja niitä tukevan verkkopalvelun. Hankkeet ovat Luova Suomi ja Kolmas Lähde. IADE koordinoi jälkimmäistä yhdessä Suomen Liikunta ja Urheilu ry:n (SLU, urheilu) ja Allianssi ry:n (nuoriso) kanssa.
Työskentely etenee yhteisissä työpajoissa ja hyödynnämme wikiä koko hankkeen ajan tiedostojen jakamiseen ja kommentointiin. Lopputuloksesta on enemmän kerrottavaa myöhemmin tänä vuonna.
Katri Lietsala //David Hasselhoff on avannut oman HoffSpacen tai Facehoffin. Entinen Kittin kyydissä ajellut mies on oman aikansa ikoni, joka onnistui nousemaan uudestaan esiin Baywatchin rantavahtina ja sittemmin Talentin (America’s got Talent) tuomarina. Joku saattaa muistaa hänet myös musiikista. Ehkä.
Hasselhoff pyytää blogissaan faneja tekemään videoita, joissa he esittävät huulisynkassa hänen musiikkiaan. Pyyntö on kyllä varsin persoonallinen, siitä olen samaa mieltä Ernst-Janin kanssa. Hasselhoff kirjoittaa:
“Anyway… I was thinking… You guys keep seeing me singing and performing but I want to see what you can do… So here it is - the first official HoffSpace competition - I want you to send in your videos of you singing or lip-syncing my songs from all over the world. I want to see great locations, great costume, great performances and great imagination… Upload them to the video section and mark them as Hoff Video Competition… I am going to think about a prize but it will be something very cool!!!“
Vapaa suomennos:
“Enivei. Ajattelin… Te olette syy, miksi laulan ja esiinnyn, mutta olisi mukava nähdä myös mitä te osaatte… Joten tässä se tulee - ensimmäinen virallinen HoffSpacen kilpailu - haluan, että lähetätte joka puolelta maailmaa videoitanne, joissa laulatte itse tai esiinnytte huulisynkassa minun laulamani kappaleen tahdissa. Haluan nähdä mahtavia paikkoja, mahtavia asuja, mahtavia esityksiä ja mahtavaa mielikuvitusta… Ladatkaa ne video-puolelle ja merkitkää Hoffin videokilpailu -sanoilla… Mietin vielä palkintoa, mutta se tulee olemaan jotain tosi siistiä!!!”
En tiedä. Kyllä tuosta melkein jo voisi meemi irrota, vaikka hanaa avaa henkilö itse. Ei ollut mitään deadlinea, joten sinne vain oma entry. Ties vaikka pääsisi juoksemaan samalla rantahiekalle herran kanssa
Kiinnostaisi tietää, millä diilillä entinen Ritari Ässä ui hollantilaisen Soocial.comin liiveihin. Fiksulla markkinointi-idealla yritys erottuu joukosta ja pääsi TechCrunchiin asti. Palvelusta en osaa sanoa, sitäkin on kehuttu. Onko joku testannut jo, parhaillaan sinne ei pääse kuin kutsulla? Yritys on saanut 300 000 euroa bisnesenkeleiltä. Sillä luulisi, että näkymä on hyvä. Tosin TechCrunchin artikkelin perusteella liiketoimintamalli on surullisen tyypillinen: “The business model is unclear, but the founders hope to be able to charge subscriptions to power users.” Hm.
Katri Lietsala // Epäilen, että sosiaalisiin verkostoihin perustuvat sivustot (SOVEt) ja vuorovaikutusta tukevat työkalutyleistyvät yrityksissä korvaten suurimman osan intranet- ja extranet-ratkaisuista, joita yritykset ovat jo vuosia käyttäneet.
Ai miksikö? Siksi, että perinteiset julkaisujärjestelmät tukevat kyllä tiedostojen tallentamista ja jakamista halutulle ryhmälle, mutta vuorovaikutus on monissa jätetty kovin irralliseksi ja päälle liimatuksi. Esimerkiksi keskusteluryhmät ovat omissa kansioissaan irrallaan sisällöistä, joihin ne liittyvät, kun taas blogeissa ja wikeissä keskustelu liittyy samaan sisältöön, jota käyttäjä haluaa kommentoida. Yhteys on välitön ja luontevampi kuin oman aikansa tuotteissa, jotka toimivat nekin. Silloin aikanaan.
Sosiaalisen median palveluissa on paljon hyviä uusia juttuja esimerkiksi hakutoimintoihin (avainsanat) ja sisällön jakamiseen (syötteet). Niissä on myös ominaisuuksia, jotka helpottavat ihmisten päivittäistä kanssakäymistä (status-päivitykset, chatit, henkilökohtaiset seinätaulut) eri tavalla, mitä perinteisellä sähköposti ja yhteinen ilmoitustaulu-yhdistelmällä on ollut mahdollista tarjota.
Kunkin yrityksen yrityskulttuuri tulee olemaan teknologiaa suurempi haaste, kun yritysten johto tai viestintä-, markkinointi- ja tietohallinto-osastot (?) pohtivat, mitä sosiaalisen median palveluista voisi ottaa omaan käyttöön. Pari suomalaisyritystä estää nykyisin työntekijöidensä pääsyn esimerkiksi facebookiin kokonaan. Siinä on suljettujen ovien politiikkaa kerrakseen eikä tällaista kuilua ylitä pelkällä koodilla.
Viikon sana: SOVE = sosiaalisiin verkostoihin perustuva sivusto (engl. social network site, SNS), josta tyypillisimpiä esimerkkejä ovat facebook ja IRC-Galleria.
Katri Lietsala // Parteco-hankkeen piknik sai kehuja, joten ajattelin laittaa - ja laitankin - lyhyen muistilistan, miten piknik toteutettiin. Ehkä siitä on apua myös sinulle, jos suunnittelet vastaavaa tapahtumaa ja haluaisit tehdä asiat vähän toisin kuin on totuttu.
Päätä tilaisuuden nimi, päivämäärä, kellonaika, sijainti ja alustava ohjelma. Partecon piknik pidettiin 11.6.20008. Sen järjestivät Tampereen yliopiston hypermedialaboratorio ja Journalismin tutkimuskeskus. Tilaisuudessa vietettiin tutkimushankkeen päättäjäisiä ja julkistettiin kirja sosiaalisesta mediasta.
Valitse tavallisesta poikkeava tila. Partecon piknikillä olimme Gardenian tropiikissa Helsingissä. Ulkona satoi, sisällä oli kesä.
Jaa ohjelma eri osioihin sen mukaan, millaisen tilaisuuden aiot järjestää. Partecon tilaisuus alkoi luentomuotoisena, mutta päättyi keskusteluihin.
Pidä esitykset riittävän lyhyinä. Partecon ohjelmassa lyhimmät puheenvuorot olivat 5 minuuttia. Jotta aikaa ei kuluisi liikaa puhujan vaihtuessa toiseen, kaikki esitykset odottivat jo kannettavassa tietokoneessa, kun piknik alkoi.
Jätä ohjelmalle varaa venyä vähän pidempään, jos puheetkin sattuvat venymään. Piknikillä oli riittävästi joustovaraa aikataulussa. Lisäksi puhujien esitysnopeuteen pystyi vaikuttamaan aika hyvin, kun järjestäjä (tässä tapauksessa minä) klikkaili esitystä itse eteenpäin puhujan sijasta.
Suunnittele ja toteuta kutsu. Jaa sitä haluamallesi kohderyhmälle. Partecon ilmoittautuminen hoidettiin wikissä ja Facebookissa, kutsu levisi myös sähköpostitse.
Varmista äänentoistolaitteet, videotykki, valkokangas ja kannettava tietokone. Gardenian valoisassa tilassa videotykki ei riittänyt, mutta ajoi asiansa.
Hanki vilttejä tai muita pehmusteita, jotta saat oikean eväsretkitunnelman. Hommasin viltit, joihin brodeerattiin sponsorin nimi. Muutama tuoli jätettiin osallistujille, jotka eivät syystä tai toisesta taipuneet lattialle. Koska tapahtuman järjestelyt poikkesivat varsin paljon tavallisesta auditoriossa istumisesta eikä paikalla ollut isoa määrää järjestäjiä, osallistujia piti hieman patistella nostamaan tuoleja sivuun. Onneksi oli mikrofoni käytössä. Vieraat olisivat saaneet viedä viltin mennessään, mutta aika paljon niitä myös jäi.
Varaa syötävää ja juotavaa, jotka on helppo nauttia ilman haarukkaa, veistä ja pöytää, jolle lautasen asettaa. Laita myös tarjoiluja erikseen muutamalle pöydälle, jotta saat ihmisiä liikkumaan tilassa ja vilteille jäämään myös istumatilaa. Parteco-piknikillä ruoat olivat koreissa, jotka nosteltiin kunkin ryhmän keskelle. Viiniä valutettiin hanapakkauksista, sillä ne olivat pulloja helpompia käsitellä lattialla. Ruokailu pehmitti puheen liikkeelle. Seuraavaa kertaa varten pitäisi vielä muistaa kysyä ekologisesti valittuja tuotteita: Tällä kertaa tuo puoli oli huonossa jamassa kertakäyttöastioiden ja pienten tuoremehupullojen vuoksi, siitä pahoittelut. Piknikillä oli myös kahvia termareissa ja suklaamuffinsit erikseen vähän sivummalla olevalla pöydällä. Toivottavasti törmäsitte kahvinhakumatkalla muutamaan tuttuun ja saitte vaihdettua kuulumiset.
Sovi ennakkoon piknik-isäntiä ja/tai -emäntiä, joiden tiedät kiinnostavan muita osallistujia ja jotka ovat riittävän sanavalmiita ja oma-aloitteisia auttamaan ryhmiin jakauduttaessa. Halusin varmistaa, että keskustelu alkaa, siksi kuhunkin ryhmään oli piknikillä sosiaalisen median yrittäjä, joka voisi vähintään esitellä omaa palveluaan ja yritystään, ellei muita puheenaiheita nousisi esiin. Oli mukava päästää tekijöitä ääneen. Kiitos Kai Lemmetty Floobsista, Juha Huttunen TripSaystä, Taneli Tikka RunToShopista, Markku Taulamo Futuricesta, Atte Joutsen Star Wreckistä ja Tomi Terentjeff meiltä (Waraamo).
Ota mukaan lisäapua tapahtumapaikalle, jotta saat kaiken valmiiksi ajoissa. Partecon piknikillä oli nosteltavaa, siirreltävää, kannettavaa, aseteltavaa jne. Ulko-ovelle olisi ollut järkevä hoitaa jokin kyltti, joka kertoo tapahtuman nimen ja neuvoo eteenpäin, mutta hoitui se ehkä niinkin, että seisoin itse ovella ja kättelin vieraita.
Ota valokuvia ja videoi tapahtumaa, jaa tunnelmat verkossa kaikille. Aina ei voi luottaa siihen, että muut taltioivat tunnelmia niin kuin Parteco-piknikillä esimerkiksi Tuija Aalto teki. Partecon valokuvia julkaistiin ainakin Facebookissa tapahtuman omalla sivulla ja Flickr-kuvanjakopalvelussa.
Taustamusiikki tekee paljon. Partecossa soitti DJ Sakke HouseAmigosista. Mahtava tilannetaju soittaa sopivaa musiikkia, iso kiitos Sakelle. Minä ainakin tykkäsin ja palautteen perusteella niin teki moni muukin.
Päätä tilaisuus ajoissa. Varmista, ettet ole keräilemässä tavaroita ja siivoamassa tilaa yksin siinä vaiheessa, kun kaikki vieraat ovat jo lähteneet. Partecossa tilan siivouksen huolehti Gardenia, mutta tavaroiden kanteluun meni oma aikansa. Kiitos avusta Jussi, Tomi ja Antti.
Voi olla, että listasta uupuu vielä muutama juttu, mutta pääpiirteissään taitaa olla tuossa. Kiitos osallistujille. Ilman teitä piknik ei olisi ollut sama.
