Katri Lietsala // Miltei 60 %:ia Gemilon sosiaalisen median kyselyyn vastanneista yrityksistä ja 96 %:ia kunnista arvioi, etteivät ne osaa hyödyntää sosiaalista mediaa tarpeeksi hyvin. Moni vastanneista ilmoitti tietävänsä,  mitä ovat sosiaalinen media ja sille tyypilliset ominaisuudet, kuten syötteet ja avainsanat, mutta käytännön toteutuksia oli etenkin kunnissa vain harvalla ja omaa sosiaalisen median strategiaa vielä harvemmalla.

Sosiaalinen media suomalaisyrityksissä ja kunnissa -selvityksemme perusteella näyttää, että sosiaalisen median markkinat ovat oikeasti Suomessa varsin alullaan. Monet yrityksistä ja kunnista vasta miettivät blogeja, wikejä, yhteisöalustoja ja Facebook-sovelluksia.

Sosiaalisen median kyselyyn vastanneet ajattelivat yllätyksettömästi sosiaalisen median soveltuvan markkinointiin ja viestintään. Myös verkostoituminen nousi esiin niin kuntien kuin yritysten vastauksissa. Ehkä vuoden kahden kuluttua mukana on jo vahvemmin näkemyksiä sosiaalisen median hyödyntämisestä vaikkapa strategiseen suunnitteluun, päätöksentekoon ja hiljaisen tiedon siirtoon – tai jopa ansaintaan.

Lue Gemilon white paper Sosiaalinen media suomalaisyrityksissä ja kunnissa. Tulokset perustuvat 87 vastaajan aineistoon, joka kerättiin verkkokyselyllä keväällä 2009. Kyselyistä toiseen kutsuttiin 50 suurta tai keskisuurta yritystä, ja toinen kysely osoitettiin Suomen sadalle suurimmalle kunnalle. Kyselyn toteutti Tampereen ammattikorkeakoulun opiskelija Anna Savisaari. Kiitos Anna, harjoittelustasi Gemilossa ja tsemppiä opintoihin!

Katri Lietsala // Sosiaalisen median soveltamisesta suomalaisissa opinahjoissa on yllättävän vähän valmiita esimerkkejä – tai sitten niitä ei vain tiedetä.

Kun Tarmo Toikkanen listaa Diigossa esimerkkikursseja, näkyvimmin nousee esiin koulumaailman tuntema kehittäjä Anne Rongas. Hänen toteutuksissaan on hyödynnetty esimerkiksi Blogger-blogialustaa, WikiSpaces-wikiä ja Deliciousta.

Rongas on alueen pioneereja. Muidenkin luulisi syttyneen aiheeseen. Etenkin kun tietoa sosiaalisesta mediasta on jo tarjolla, kuten Rongaksen kirjoittama opas Sosiaalinen media oppimisen tukena tai Sosiaalinen media opetuksessa -kirja, jonka tekijöitä Eija Kalliala ja Tarmo Toikkanen ovat.

Onneksi Sometu-verkoston keskustelujen perusteella paljon uutta on vireillä. Sometu pyörii Ninqillä, ja mukana on jo 800 jäsentä. Se on ihan hyvin Suomen kokoisessa maassa.

Päätimme omalta osaltamme pyrkiä auttamaan, että sosiaalinen media olisi helpompi ottaa osaksi oppimista ja opettamista. Siksi järjestämme sosiaalisen median valmennusta Hotelli Aulangolla ke 22.4.2009.

Sosiaalisen median työkalut opettamisen tukena -workshop on osa 20-vuotisjuhlaansa viettävää ITK-konferenssia. Paikalla ovat puhumassa sekä Tomi että ylle kirjoittanut. Tavoitteena on antaa mahdollisimman käytännönläheisiä vinkkejä ja käydä avointa keskustelua, miten esimerkiksi wikit ja blogit toimivat opetuksessa. Tervetuloa mukaan.

Katri Lietsala // Wordle on mielenkiintoinen www-sovellus, jossa voi helposti tuottaa omista teksteistään avainsanapilviä. Tämän viestin Wordle-kuva näyttää, mistä Gemilo bloggasi vuonna 2008. Niin kuin yrityksemme palveluissa, näköjään myös blogissa olemme olleet innostuneita avainsanoista, sosiaalisuudesta, kommenteista ja kategorioista.

Gemilon avainsanat vuodelta 2008.

Katri Lietsala // BlogPulse keskittyy näyttämään erilaisia tuloksia perustuen blogeihin. Sen avulla voi muun muassa analysoida verkkotrendejä sen lisäksi, että mukana tyypillisiä listauksia luetuimmista blogeista ja jopa ihmisistä, jotka syystä tai toisesta näyttävät paistattelevan Internetin valokiilassa. Kim Holmberg Åbo Akademin informaatiotutkimuksen laitokselta näytti eilen mielenkiintoisia graafeja samasta palvelusta Yrityksen verkkotietoiskut -tapahtumassa ICT-talossa Kupittaalla.

Olin tapahtumassa itsekin puhumassa, miten yritysten tulisi ensin miettiä, mihin haluavat sosiaalista mediaa käyttää. Vasta sen jälkeen voi sitten valita, tarvitseeko blogin, wikin, sosiaalisen verkoston vai kaikkien näiden yhdistelmän.

Tuon trendikuvan perusteella näyttäisi siltä, että blogeissa puhutaan blogeista. Ilmiö tavallaan ruokkii itse itseään. Sosiaaliset verkostot eivät sellaisenaan näytä innostavan – tai ehkä blogeissa puhutaan ennemmin yksittäisistä palveluista niiden nimillä kuin yleistermillä sosiaalinen verkosto. Wikit kiinnostavat vielä vähemmän. Täytyy perehtyä hieman lisää paremmalla ajalla.

Katri Lietsala // Internet antaa kansalaisyhteiskunnalle joustavuutta, joka ei ole ennen ollut mahdollista. Kansalaiset voivat ottaa käyttöönsä erilaisia työkaluja ja käyttää niitä haluamallaan tavalla. He myös sitoutuvat verkkopalveluihin: kirjautuvat sisään ja alkavat toimia. Lähtökohta toiminnalle on yksinkertainen.

- Ihmiset eivät etsi itsensä replikaatteja, vaan toisiaan verkossa. - Paul Nixon -

Paul Nixon ja Antje Grebner totesivat viime viikon AOIR-konferenssissa myös, että Internetissä syntyy julkisia virtuaalisia tiloja ja kansalaisten verkostoja, jotka ovat olemassa vain verkon kautta. Näissä saattaa piillä uusi kansalaisyhteiskunta, joka toimii eri tavalla ja erilaisilla rakenteilla kuin verkon ulkopuolella, mutta kukaan ei oikeastaan tiedä, miten tunnistaa nämä uuden kansalaisuuden muodot, miten huomata rakenteet, jotka ovat muuttuneet.

- Entä jos löydämme verkosta elämää? Onko sillä mitään väliä, jos löydetyllä elämällä ei ole vaikutusta mihinkään? - Paul Nixon -

Minusta sama huomio pätee blogeihin ja sosiaaliseen mediaan ylipäätään. Jos blogi on olemassa, mutta kukaan ei tiedä siitä, blogilla ei ole kuin jälki, jonka se jättää verkkoon. Näin ollen sillä ei ole vaikutusta kuin korkeintaan kirjoittajalle itselleen. Siksi osa niin sanotusta verkkokeskustelusta ei ole keskustelua, saati sosiaalista vuorovaikutuksen puuttuessa.

Facebookin, Jaikun, Twitterin status update -tyyppiset tilapäivitykset saattavat johtaa samalla tavalla harhaan. Ihmiset kuvittelevat muiden tietävän tapahtuneesta, koska kertoivat siitä ohimennen verkossa. Heillä on oma sosiaalinen verkosto taltioituna, mutta ei välttämättä läsnä.

Sama harha voi lamauttaa yrityksen vuorovaikutuksen asiakkaiden kanssa, koska kuvitellaan, että oma viesti on olemassaolonsa ansiosta jo jollain tapaa verkossa merkityksellinen, ymmärretty – tai edes vastaanotettu.